JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kirjanpitäjän ja tilintarkastajan vastuuta erilaisissa talousrikollisuuden muodoissa, kuten velallisen rikokset, verorikokset ja kirjanpitorikokset. Vastuun jakautumista tarkastellaan muun muassa suhteessa hallitukseen ja toimitusjohtajaan, kun taloudellinen väärinkäytös on tullut ilmi ja talousrikostutkinta on käynnistynyt. Yrityksen johdon joutuessa taloudellisiin vaikeuksiin tai rikostutkinnan kohteeksi toistuu hyvin usein sama ilmiö, että syyllisiä pyritään hakemaan ulkopuolisista, niin paljon kuin mahdollista. Kirjanpidon pienissäkin virheissä ja puutteissa pyritään vastuuta siirtämään kirjanpitäjälle ja tilintarkastajalle. Aihetta lähestytään yleisestä vastuusta kohti rikosoikeudellista vastuuta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on käytetty korkeimman oikeuden ratkaisuja muun muassa kirjanpitorikoksen, törkeän veropetoksen ja tilintarkastajan huolimattomuuden osalta. Asianmukaisesti hoidetulla tilintarkastuksella sekä ammattitaitoisten kirjanpitäjien suorittamalla neuvonnalla on merkittävä vaikutus kirjanpitorikosten ennalta ehkäisemisessä. Kirjanpidon ja tilinpäätöksen toteuttajan tulee perehtyä riittävästi kirjanpidon, tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskeviin säännöksiin sekä määräyksiin. Liiketapahtumat on kirjattava tosiasiallisen luonteensa mukaisesti ja niitä todentavien tositteiden tulee ehdottomasti vastata tosiasioita. Kirjanpitäjän tulee myös olla tarkka ja dokumentoida työnsä. Mitä enemmän kirjanpitoa hoitavan yrityksen ulkopuolinen palvelun tarjoaja ottaa kantaa tositteiden sisältöön, sitä laajemmaksi muodostuu hänen vastuunsa kirjanpidon oikeellisuudesta. Yleisimpiä ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa olevassa yhtiössä on laittomat omaisuuden otot kriisiyhtiöstä, vaikka yhtiön taloudellinen tilanne ei salli osingonjakoa. Omistaja voi olettaa osakaslainan nimellä tehdyn noston palkaksi. Suurin osa osakeyhtiössä tehdyistä velallisen rikoksista on osakeyhtiölain vastaisia omaisuudenottoja kriisissä olevasta yhtiöstä. Yhtiöstä nostettujen rahalainojen lisäksi osakaslainakirjaukset saattoivat konkursseissa olla keino piilottaa lainvastainen omaisuuden nosto yhtiöstä. Jos omistaja on mieltänyt sen korvaukseksi tehdystä työstä, on hänellä tuskin aikomusta maksaa sitä takaisin, vaikka sitä on kirjanpidossa käsitelty osakaslainana. Mikäli tilintarkastaja haluaa välttää rikosvastuun, tulee hänen mainita tilintarkastuskertomuksessa osakaslainojen lainvastaisuus jos osakeyhtiölain mukaisia voitonjakoedellytyksiä ei ole ollut. Yleistä on myös, että kirjanpitovelvollinen saattaa haluta jättää osan liiketapahtumista kokonaan kirjaamatta kirjanpitoon. Jos tilintarkastaja havaitsee tämän kaltaisen menettelyn, mutta laiminlyö reagoida siihen voi se täyttää tunnusmerkit, jotka voivat koskea tilintarkastusrikosta ja olla avunanto kirjanpitorikokseen, veropetokseen tai velallisen rikokseen.