JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa alle kouluikäisten kielihäiriöisten lasten kuntoutuksen käytäntöjä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella. Kuntoutuskäytännöt käsittivät tutkimuksessani kuntoutusjärjestelyt, kuntoutuksen tavoitteet, sisällön ja toteutuksen sekä lähiympäristön kanssa tehtävän yhteistyön. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kyselylomake, jota käytin tutkimuksessani, on työstetty laajan SLI-tutkimuksen (Helsingin pitkittäinen SLI-tutkimus, HelSLI, http://tiny.cc/helsliFI) puitteissa ja kyselylomakkeet ovat täyttäneet HUS:n alueen puheterapeutit. Kyselylomakkeita valikoitui tutkimukseeni 43. Valittujen kyselylomakkeiden valintakriteerit olivat kielihäiriön kliinisen diagnoosin lisäksi seuraavat: tutkimukseen osallistuvan lapsen tuli olla yksikielisestä perheestä ja kyseessä tuli olla kuntoutusjakso, eikä esimerkiksi tutkimusjakso. Tulokset osoittivat, että tavallisin tapa toteuttaa puheterapiaa on kertaviikkoisesti ja 45 minuuttia kerrallaan. Kielihäiriöiset lapset saivat yksilökuntoutuskertoja keskimäärin 19,8 tutkimusjaksoa edeltävän vuoden aikana. Kuntoutus toteutui pääsääntöisesti terveyskeskuksessa puheterapeutin vastaanotolla. Lasten kuntoutus sisälsi useimmiten useamman päätavoitteen ja tavoitteiden toteutumista seurattiin tyypillisimmin havainnoimalla lasta terapiatilanteessa sekä keskustelemalla lapsen tilanteesta vanhempien kanssa. Suurimmalla osalla jaksolle asetetut tavoitteet toteutuivat ja tavoitteet oli suhteutettu hyvin terapiamäärään- ja tiheyteen. Terapiakerran aikana harjoiteltiin tavallisimmin 1−3 harjoitusta ja tehdyillä harjoituksilla tähdättiin yleensä useampaan eri tavoitteeseen. Kielen eri osa-alueita kuntoutettiin monipuolisesti ja eri keinoin. Lisäksi AAC-menetelmät olivat suosittuja kielihäiriöisten lasten kuntoutuksessa. Yhteistyö vanhempien kanssa oli tavallisempaa kuin yhteistyö kasvatushenkilöstön kanssa. Tutkimukseni antaa puheterapeuteille tärkeää tietoa kielihäiriöisten lasten tämänhetkisistä kuntoutuskäytännöistä Suomessa. Aihetta on tutkittu maailmanlaajuisesti hyvin vähän, joten jatkotutkimus aiheesta on tarpeen.