JultikaUniversity of Oulu repository

Pro graduni on fenomenografinen tutkimus varhaiskasvattajien käsityksistä alle kolmevuotiaiden lasten kuvataidekasvatuksesta. Taustana tutkimukselle on kuvataidekasvatuksen laaja yhteiskunnallinen merkitys. Laadukas kuvataidekasvatus päiväkodeissa luo tasa-arvoa lapsille, jotka eivät muuten pääse kuvataidekasvatuksen piiriin. Kuvataidekasvatuksen toteuttamisesta on monenlaisia käsityksiä kentän työssä. Pienten lasten kuvataidekasvatusta on tutkittu verrattain vähän, joten tarve tutkimukselle on ilmeinen. Tutkimus on toteutettu varhaiskasvattajien tiimejä haastattelemalla. Haastattelut toteutettiin kolmessa eri tiimissä ryhmäteemahaastatteluna. Aineiston analysointiin on käytetty fenomenografista analyysiä eli tutkimustuloksista on muodostettu tulosavaruutta kuvaava taulukko. Tutkimuksessa selvitetään 1. Minkälaisia käsityksiä tiimeillä on alle kolmevuotiaiden kuvataidekasvatuksesta? ja 2. Miten tiimien käsitykset heijastuvat lasten kuvataiteellisiin tuotoksiin? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä avaan oman esiymmärrykseni. Lisäksi kuvaan kuvataidekasvatuksen ja askartelun eroja, samoin kuin kokemuksia ja elämyksellisyyttä. Kuvallisen kehityksen teorioita tarkastelen historiallisesta näkökulmasta. Tutkimuksen taustalla teoriana toimii ekokulttuurinen teoria soveltuvin osin. Tutkimuksen tuloksissa lapsi nähdään aktiivisena toimijana, aikuinen toiminnan mahdollistajana ja kuvataide menetelmänä, jonka avulla vuorovaikutusta toteutetaan. Tutkimustuloksena on, että lapsella kuvataide yhdistyy vuorovaikutukseen, elämyksiin ja oppimiseen. Aikuiselle kuvataidekasvatus on keino toteuttaa laadukasta pedagogiikkaa, tiimi, lapsi ja perhe huomioiden. Aikuisten käsitykset, siitä mitä on kuvataidekasvatus, heijastuvat lasten kuvataiteellisiin töihin. Käsitykset siirtyvät käytännön työhön.