JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten tekemällä oppiminen opetusmenetelmänä voi tukea tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan oppimista. Tutkimuksen kohteena ovat opettajien kokemukset tutkittavasta aiheesta. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan tekemällä oppimisen vahvuuksia opetusmenetelmänä, ja näitä vahvuuksia verrataan tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan tarvitsemiin tukitoimiin. Tarkkaavaisuushäiriö on yksi yleisimmistä lapsuusajan häiriöistä, ja sillä on suuria vaikutuksia lapsen koulunkäyntiin ja oppimiseen. Usein tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan tukitoimet koulussa liittyvät opetustilanteiden ja tehtävien jäsentämiseen sekä oppilaan käyttäytymistä ohjaaviin palautemenetelmiin. Tässä tutkimuksessa haluttiin kuitenkin selvittää tietyn opetusmenetelmän, tekemällä oppimisen, mahdollisuuksia tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan oppimisen tukemiseen. Tekemällä oppiminen (learning by doing) on opetusmenetelmä, jossa oppiminen tapahtuu itse tekemällä, oppijan oman aktiivisuuden kautta. Opetusmenetelmässä korostuu käytännön työskentely ja tekeminen tietojen ja taitojen saavuttamiseksi. Tekemällä oppiminen lähestyy oppimista ilmiöpohjaisesti, mikä korostuu myös uudessa syksyllä 2016 voimaan tulevassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kevään 2016 aikana. Haastateltavina toimi neljä alaluokkien opettajaa, ja näiden haastattelujen myötä saatu aineisto litteroitiin. Litteroitu aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti, ja tämän analyysin perusteella muodostettiin tutkimuksen tulokset. Tutkimustulosten mukaan tekemällä oppiminen opetusmenetelmänä tukee tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan oppimista. Tutkimustulokset osoittavat, että tekemällä oppimisessa työskentely mahdollistaa tarkkaavaisuushäiriöisen oppilaan tarvitsemia tukitoimia, jotka helpottavat tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitämistä. Tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia tutkimuksen teorian kanssa, joka on muodostettu aiheeseen liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi haastateltavien harkinnanvarainen valinta sekä kahden tutkijan osallistuminen tutkimuksen tekoon. Tutkimuksen luotettavuutta olisi voinut lisätä käyttämällä myös muita aineistonkeruumenetelmiä haastatteluiden rinnalla. Tutkimus osoitti tekemällä oppimisen tarjoavan tukea tarkkaavaisuuden suuntaamiseen, mikä on hyödyksi myös oppilaille, joilla ei ole tarkkaavaisuushäiriödiagnoosia. Tämän vuoksi opetusmenetelmää tulisi hyödyntää enemmän opetuksessa.