JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän kasvatustieteen kandidaatintutkielman aiheena toimii harmonisen voiman tie, japanilainen kamppailulaji, aikido. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä laajemmin aikidon suuriin osa-alueisiin tarkastellen tarkemmin lajia sekä sen ilmenemistä ja sen lähtökohtia. Aikidon monitahoisista ulottuvuuksista johtuen työn päänäkökulmana toimii fenomenologinen tutkimusnäkökulma. Aiheen pohjustaminen alkaa lajin syntyhistoriasta sekä kamppailutoiminnan harjoittamisesta historian kautta nykypäivään. Tutkielman kannalta pääkysymyksiä ovat: 1. Millainen on aikidon historia? ja 2. Millainen ilmiö aikido on? Esiin nousevina mielenkiinnon kohteina aiheen ympärillä toimivat myös ilmiötä sivuavat teemat kuten ontologia, pragmatismi, taide, filosofia ja pedagogiikka. Tämän tutkielman päämäärä on toimia aikidoa ja sen aihealuetta avaavana pohjana tulevaa jatkotutkimusta eli pro gradua varten. Myöhemmän tutkimuksen keskiössä tulee olemaan muun muassa lajin kasvatuksellisten ja ihmistä ohjaavien piirteiden tarkastelu. Tutkielman pääasiallinen aineisto koostuu kirjallisten teosten, kuten aikidon historia- ja henkilödokumenttien sekä niitä purkavien filosofisten sekä teoreettisten teosten joukosta. Edellisten tutkimuslähteiden lisäksi aineistoon liittyy myös henkilökohtaisen kokemuksen ja hiljaisen tiedon tuomat budolajille tyypilliset periytyvät näkökulmat. Toisistaan eroavan kirjallisuuden ja lajiin kohdistuvan introspektion tarkoitus on nostaa esiin mystisyyteen taipuvan aikidon kivijalan muodostavat piirteet. Merkittäviä mainittavia tutkimuskirjallisuuden henkilöitä ja teemoja tutkielman kannalta ovat Maurice Merleau-Ponty ja ruumiin fenomenologia, John Stevensin kokoamat muistelmat Morihei Ueshiban budo-filosofiasta sekä John Deweyn määrittelemät teoriat taiteen luonteesta ja ontologiasta. Keskeisiksi tutkielman tuloksiksi muodostuu budon merkitys vahvana filosofiaan perustuvana kamppailutaiteena ja tästä tiestä kumpuava ihmisen holistinen hyvinvointi. Tämän ihmisen avautumisen sekä ympäristön ja sen toisten välisen yhteyden edellytyksenä toimii toiminnan ja mielen välinen harmonia eli väkivaltaa suuremman voiman löytäminen. Sen avainsanoiksi muodostuvat niin sanotusti rakkaus tyyneys. Kamppailun tarkoitukseksi muodostuu itsensä näkeminen vastustajassaan jolloin taistelusta avautuu rauhan tie. Budo saa pintaa syvemmän muotonsa ihmiset perheeksi yhdistävänä tasa-arvoisena filosofiana. Harmonisen voiman tien arvo näyttäytyy kasvatukselliseksi vastuun, velvollisuuden ja kunnioituksen täyttämäksi harjoitteluksi. Kehon sekä mielen opetukseksi päämääränään parempi ihminen. Johtopäätöksenä aikidon olemus saavuttaa fenomenologisen olemuksensa eletyn ruumiin, kokemuksen ja ruumiillisen läsnäolon muodossa. Yhteisessä maailmassa toimivina havaittavina subjekteina luomme yhteyden ympärillämme oleviin muihin muodostaen heihin yhteyden.