JultikaUniversity of Oulu repository

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvailla kasvatuskumppanuutta tukevia kodin ja koulun välisiä yhteistyömuotoja ja yhteistyön synnyttämiä merkityksiä luokkayhteisön eri toimijoiden kannalta alakoulussa. Perinteisesti kasvatuskumppanuudesta puhutaan varhaiskasvatuksen puolella, mutta termiä voidaan käyttää myös kasvatusyhteistyön rinnalla koulukontekstissa. Lisäksi olen kuvannut kasvatusyhteistyön ja kasvatuskumppanuuden eroja, kodin ja koulun yhteistyön historiaa Suomessa, kasvatuskumppanuuden kehittymistä, sekä opetussuunnitelman luomia edellytyksiä kodin ja koulun väliselle yhteistyölle. Metodina työssäni olen käyttänyt kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Opettaja on yhteistyön luonteva aloittaja. Vanhemmille olisi hyvä tarjota mahdollisimman monipuolisia yhteistyön muotoja, jotta kaikille löytyisi sopiva tapa osallistua yhteistyöhön. Kasvatuskumppanuutta tukeviin yhteistyömuotoihin kuuluvat vapaamuotoiset vanhempainillat ja kohtaamiset, viestinnän eri muodot, kuten Wilma-järjestelmä, yhteydenotot puhelimitse, tiedotteet ja reissuvihko, sosiaalisen median käyttö, teemapäivät ja kohtaamiset luokassa, sekä opettajan ja vanhemman keskinäiset tapaamiset. Toimivan yhteistyön tuloksena kasvatuskumppanuus muodostaa verkoston, joka tukee koko luokkayhteisöä. Oppilaan kasvua ja kehitystä voidaan tukea parantuneen oppilaantuntemuksen myötä. Lisäksi yhteistyö vaikuttaa oppilaan kokemaan turvallisuuden tunteeseen, sekä koulumenestykseen ja asenteisiin koulua kohtaan. Aktiivisen ja läpinäkyvän toiminnan kautta vanhemmat voivat antaa tukensa ja apunsa opettajan opetustyölle. Luokkayhteisön jäsenet voivat tukeutua toisiinsa ongelmatilanteissa. Vanhempien keskinäinen tunteminen voi synnyttää esimerkiksi verkostosopimuksia, joiden kautta luokan vanhemmat voivat luoda yhtenäisen linjan tiettyyn kasvatuksen teemaan liittyen. Vanhempien osallistumisen luokkatyöskentelyyn voidaan nähdä tukevan myös oppilaan ja vanhemman välistä suhdetta. Kodin ja koulun välinen yhteistyö nähdään usein opettajan työssä rasitteena, koska se perinteisesti nähdään sijoittuvan työajan ulkopuolelle. Kasvatuskumppanuuden periaattein toteutettu yhteistyö vähentää kuitenkin opettajan työtä esimerkiksi ongelmatilateiden selvittämisen osalta. Tästä syystä yhteistyöhön käytetyt resurssit voidaan nähdä kuluneen ennaltaehkäisyyn, eikä ongelmien ratkomiseen. Työni luotettavuuteen vaikuttaa käyttämieni lähteiden laatu, objektiivinen referointi, sekä oma perehtyneisyyteni aiheeseen. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin selvittää, minkälaisia merkityksiä vanhemmat näkevät yhteistyöllä olevan ja kuinka paljon he ovat valmiita käyttämään yhteistyöhön aikaa.