JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja voidaan käyttää apuna dementiapotilaiden kommunikoinnin tukemisessa keskustelussa ja potilas-hoitaja-vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen tulokset perustuvat kahdeksaan kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuun artikkeliin ja näiden pohjalta tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen. Tutkimuksissa dementiapotilaat kävivät keskusteluja läheisten, hoitajien tai tutkijoiden kanssa käyttäen apuna erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Tulokset osoittivat, että puhetta tukevista ja korvaavista kommunikointikeinoista voi olla hyötyä dementiapotilaiden keskustelutaitojen ja vuorovaikutuksen tukemisessa. Keskustelujen aiheeseen liittyvien ilmausten, informatiivisten ilmausten sekä keskustelujen pituus kasvoivat. Kommunikointikeinojen käyttö koettiin pääosin positiiviseksi. Myös kynnys aloittaa keskustelu madaltui ja jaettua tarkkaavaisuutta esiintyi enemmän. Toisaalta keskustelun aiheella, kommunikointikumppanilla ja kommunikointikeinon käyttöön annetulla opastuksella oli vaikutusta vuorovaikutuksen onnistumiseen, ja laitteeseen äänitetty puhe näyttäisi häiritsevän dementiapotilaan keskustelussa suoriutumista. Tutkimuksesta saadut tulokset olivat pääosin samansuuntaisia aiheesta aikaisemmin julkaistujen tutkimusten kanssa. Tulosten perusteella puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja voitaisiin laajemmin käyttää dementiapotilaiden kommunikoinnin tukemiseen ja vuorovaikutuksen sekä muistivaikeuksien helpottamiseen. Ne voivat myös lisätä vuorovaikutuksen laatua ja määrää dementiapotilaan ja hoitajien välillä. Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen käytössä tulee kuitenkin ottaa huomioon keskustelukumppanin harjaantuneisuus ja tuttuus, dementiapotilaan kognitiiviset kyvyt ja kiinnostuksen kohteet sekä dementiasairauden etenevä luonne.