JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla kotiympäristössä asuvan muistisairaan henkilön ulkona liikkumista ja siihen liittyvää katoamisalttiutta muistisairaiden henkilöiden itsensä, muistisairaiden henkilöiden omaisten sekä muistiasiantuntijoiden kuvaamana. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusaineistona (n=10) on käytetty kolmen muistisairaan henkilön, neljän muistisairaan henkilön omaisen ja kolmen muistiasiantuntijan teemahaastettua. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista ja deduktiivista sisällönanalyysia. Kodin ulkopuolella tapahtuva ulkona liikkuminen merkitsee muistisairaalle henkilölle tämän itsenäisyyteen ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Muistisairaan henkilön ulkona liikkumisen ongelmat katoamisalttiuden näkökulmasta ilmenevät muistisairaan henkilön tietoisuutena omasta tilanteestaan ja sairauden aiheuttamasta katoamisriskistä, sosiaalisen ympäristön huolestumisena, väsymisenä ja kuormittumisena, muistisairaalle henkilölle tapahtuvina eksymisinä sekä muistisairaan henkilön itsenäisen liikkumisen turvattomuutena. Muistisairaan henkilön turvallista ulkona liikkumista tukevia ja katoamista ennaltaehkäiseviä tekijöitä ovat; turvateknologian käyttö, muistisairaan henkilön fyysinen, sosiaalinen ja symbolinen ympäristö, jotka ehkäisevät katoamista ja tukevat muistisairaan henkilön ulkona liikkumista sekä muistisairaan henkilön itsenäiseen liikkumiseen vaikuttaminen rajoitteita käyttämällä. Muistisairaan henkilön sairaudestaan johtuvalle katoamiselle altistaa yhteiskunnan tarjoamien palveluiden saamisen estyminen tai viivästyminen ja muistisairaan henkilön terveydentilaan liittyvät tekijät kuten kognitiiviset haasteet sekä yleisterveydentilaan ja lääkitykseen liittyvät tekijät. Muistisairaan henkilö ympäristöstä johtuvat ja katoamisella altistavat tekijät liittyvät ympäristön hahmottamisen haasteisiin, muuttamiseen sekä muistisairaan henkilön tarpeeseen lähteä ja päästä turvalliseksi kokemaansa kotiin. Lisäksi turvateknologisten laitteiden käyttö ei ole aina muistisairaan henkilön kohdalla mahdollista.

This thesis aims to describe outdoor activity and getting lost behavior in community-dwelling people with dementia as experienced by the persons with dementia, their family caregivers and memory experts. The thesis is conducted as a qualitative interview study. The research data (n=10) consists of semi-structured interviews, which have later been analyzed both inductively and deductively by using content analysis. Altogether four persons with dementia, three family caregivers and three memory experts have been interviewed for the thesis. Outdoor activity is connected to factors relating to the independence and well-being of people with dementia. The problems related to the getting lost behavior in people with dementia manifest themselves in various ways. People with dementia may be aware of their tendency to get lost and the risks involved, and it might be unsafe for them to move outdoors independently. Getting lost behavior in people with dementia may be burdening and tiring for their social environment. Factors which promote safe outdoor activity and prevent a person with dementia from getting lost are: using assistive technology, adapting the physical, social and symbolic environment to better suit the person’s needs and restricting the person’s independent outdoor activities. Factors which predispose a person with dementia to getting lost behavior are insufficient or delayed public services, and health-related issues such as cognitive challenges and problems with general health or medication. Environmental factors which may prompt getting lost behavior in a person with dementia include a difficulty in perceiving the environment, moving home and a need to return to a home where the person with dementia has previously felt safe. Furthermore, assistive technology cannot always be utilized.