JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielman tavoitteena oli selvittää alle 7 -vuotiaiden lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä. Aihetta käsiteltiin aluksi varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta, ja miten siihen liittyvät tekijät vaikuttavat tuleviin sosiaalisiin taitoihin. Lisäksi sosiaalisten taitojen kehittymistä tarkasteltiin niiden toimivuuden ja puutteellisuuden näkökulmasta, sekä kuinka sosiaaliset taidot ilmenevät vertaissuhteissa, ja miten niitä voi oppia. Sosiaalisten taitojen merkityksen tutkiminen on ajankohtaista, koska aiheesta ei ole saatavilla yhteen koottua tietoa, ja koska sosiaalisten taitojen vähäinen arvotus näkyy esimerkiksi nykyisissä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa aiheen huomiotta jättämisenä. Tutkielmalla haluttiin tuoda ilmi sosiaalisten taitojen merkitys niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, eli aihetta tarkasteltiin teoreettisen tiedon ja oman pohdinnan kautta. Aihetta ei voitu tutkia vain yhdestä näkökulmasta, sillä se asettuu kasvatustieteen, kehityspsykologian ja sosiologian tieteenaloille. Tutkielmassa käytettiin lähteinä alan keskeisintä kirjallisuutta ja tutkimuksia. Tutkielmassa selvisi, että ihmisen sosiaalisen luonteen vuoksi jo pienellä lapsella on halu vuorovaikutukseen syntymästä lähtien. Vanhemman tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen sosiaalisiin tarpeisiin vastataan, ja että lapsen sosiaalinen kehitys pääsee alkamaan. Niin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa, kuin myöhemmissä vertaissuhteissakin, monilla tekijöillä on merkitystä lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Tuloksena oli myös, että sosiaaliset taidot ovat toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Niiden puuttuessa lapsi ei välttämättä pääse osaksi vertaissuhteita tai -ryhmää. Lapsen jäädessä ryhmän ulkopuolelle, hänen mahdollisuutensa sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen heikkenevät. Se voi vaikuttaa hänen koko myöhempään elämäänsä. Jos yksilö ei tulevaisuudessakaan saa mahdollisuutta olla osana vertaissuhteita ja -ryhmiä, eikä harjoitella sosiaalisia taitoja, voi seurauksena olla syrjäytyminen. Sosiaaliset taidot ovat olennaisia yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa ilmeni, että sosiaalisesti taitava toiminta on yleisesti hyväksyttyä, ja keskeistä siinä on vastavuoroisuus, toisen asemaan asettuminen sekä syy-seuraus -suhteiden ymmärtäminen. Sosiaalisesti taitava lapsi pystyy selviytymään haastavistakin vuorovaikutustilanteista aiheuttamatta negatiivista ilmapiiriä. On tavallista, että pienillä lapsilla on puutteita sosiaalisissa taidoissaan, mutta huomiota herättävään, esimerkiksi aggressiiviseen käytökseen on puututtava. Sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää, sillä ne ovat opittuja. Aikuisen rooli lapsen sosiaalisten taitojen oppimisessa on merkittävä.