JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kirjoittajien aatteiden, asenteiden ja kiinnostuksen historiaa Itä-Karjalaa kohtaan. Tähän liittyvät oleellisesti Itä-Karjalan kysymys sekä Suur-Suomi-aate, joiden tavoitteena oli Itä-Karjalan liittäminen Suomeen. Tutkielman päälähteinä ovat aikalaisten kirjoittamat kuvaukset Itä-Karjalasta kuten matkakirjat sekä itsenäistymisen jälkeen heimokirjat. Päätutkimuskysymyksiä tutkielmassa on kaksi. Ensimmäinen on, miten vuosina 1881–1923 kirjoitetuissa Itä-Karjalasta kertovissa teoksissa on perusteltu Itä-Karjalan suomalaisuutta. Tutkimuskysymys jakautuu tarkempiin osakysymyksiin kuten, miten suomalaisten esittämään Itä-Karjalan suomalaisuuteen on suhtauduttu yhtäältä karjalaisten ja toisaalta venäläisten taholta, onko alue aina haluttu liittää Suomeen ja kuinka se tulisi tehdä ja milloin siihen olisi suotuisa hetki? Toinen päätutkimuskysymys on Itä-Karjalasta kertovien teosten suhtautuminen venäläisiin — kuinka karjalaisten kerrotaan eroavan venäläisistä ja kuinka Itä-Karjalaa hallitseviin venäläisiin teoksissa suhtaudutaan. Tähän liittyen tarkastellaan myös, miten suomalaiset kirjoittajat kuvaavat karjalaisten itsensä suhdetta sekä suomalaisiin että venäläisiin. Suomalaiset rakensivat kansallista itsetuntoaan erottautumalla venäläisistä, joten tutkielma selvittää suomalaisen identiteetin ja kansallistunteen kehitystä Suomen rajaseudusta Itä-Karjalasta kertovien huomioiden avulla. Tutkielma tarjoaa aiempaan suomalaisen identiteetin kehityksestä kertovaan historiantutkimukseen Itä-Karjala-kirjallisuuden luoman ja ennen vähälle huomiolle jääneen näkökulman. Autonomian alkuajan kiinnostus Itä-Karjalaa kohtaan oli puhtaasti tieteellistä. Itä-Karjala kiinnosti kansatieteilijöitä, rakennustutkijoita, historioitsijoita ja eritoten taiteilijoita. Monitahoinen kiinnostus Itä-Karjalaa ja sen kansaa kohtaan sai A. W. Ervastin matkakirjassa vuonna 1881 ensi kertaa poliittisen ohjelmanjulistuksen piirteitä: Itä-Karjala oli suomalainen maakunta ja sen asukkaat karjalaiset olivat suomalaisia. Tutkielmassa käsiteltävän ajanjakson loppua lähetessä Itä-Karjala-kirjallisuus muuttuu selkeämmin venäläisvastaiseksi. Ajanjakson alun matkakirjamaisuus vähenee ja aiempaa selkeämpi propagandamaisuus tulee sen tilalle. Itsenäistymisen jälkeen Itä-Karjalasta kertovia teoksia leimaa selkeämmin Suur-Suomi-aate ja Itä-Karjalan kysymyksen käsittely ratkaisuehdotuksineen. Ratkaisu oli yksinkertainen: Itä-Karjala tulee liittää Suomeen. Mielenkiintoista jatkotutkimusta olisi tutustua jatkosodan yhteydessä kirjoitettuun Itä-Karjala-kirjallisuuteen. Tuon ajan Itä-Karjalan oloista kertovia kirjoja vertailemalla aiempaan alueesta kertovaan kirjallisuuteen saisi mielenkiintoisen käsityksen siitä muuttuiko suomalaisten suhtautuminen karjalaisiin voitokkaana ja hurmosmaisena alkaneen jatkosodan hyökkäyssodan aikana. Olivatko karjalaiset edelleen apua kaipaavia sorrettuja heimoveljiä kuten aiemmin vai kenties vihollisen kanssa vehkeilleitä isänmaan pettureita?