JultikaUniversity of Oulu repository

Tunnetaidot ovat emotionaalisia ja sosiaalisia taitoja, jotka mahdollistavat ihmisen itsetuntemuksen, tehokkaan oppimisen, empaattisen, ymmärtävän vuorovaikutuksen sekä kyvyn toimia tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Keskeisiä tunnetaitoja ovat tunteiden tunnistaminen, ilmaiseminen, ymmärtäminen ja säätely. Tunnekasvatus tarkoittaa lapsen sosioemotionaalisen kehityksen edistämistä ja tunnetaitojen opettamista. Tunnekasvatus lähtee kotoa varhaisesta vuorovaikutuksesta, mutta koulun tunnekasvatuksella on suuri merkitys tunnetaitojen harjoittelun tukemisessa. Tunnetaidot ja tunnekasvatus on otettu laajasti huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa. Tässä tutkielmassa tavoitteeni on kuvailla, miten tunnekasvatusta toteutetaan suomalaisessa perusopetuksessa. Tarkoituksena on oppia ymmärtämään jotain niistä asenteista, tavoista ja mekanismeista, joiden kautta tunnekasvatus koulussa toteutuu. Tunnekasvatuksessa oleellisinta on opettajan persoonallisuus ja asenteet. Tunnekasvatusta toteutetaan sekä suunnitelmallisesti tietyillä tunneilla tai jonkin strukturoidun tunnekasvatusohjelman mukaan että jatkuvasti spontaaneissa arjen tilanteissa. Tunnekasvatuksen viralliset tavoitteet on määritelty opetussuunnitelmassa, lisäksi tavoitteita nousee koulun toimintatavoista ja arjesta. Tunnekasvatuksen menetelmiä voidaan jakaa yksilöön kohdistuviin, ryhmään kohdistuviin sekä ohjelmiin. Eri menetelmillä pyritään vaikuttamaan joko suoraan yksilön käyttäytymiseen tai käyttäytymisen takana vaikuttaviin kognitioihin tai ryhmän struktuuriin. Näiden eri vaikutusmekanismien kautta pyritään varsinaisiin tavoitteisiin. Tunnekasvatusta toteuttavat koulun piirissä opettajien lisäksi toiset oppilaat, kasvatusyhteistyö vanhempien kanssa ja moniammatillinen työryhmä. Tutkijat ja opinnäytteen tekijät saattavat lisäksi toteuttaa luokissa pitkäkestoisia tunnekasvatusohjelmia. Eniten sosioemotionaalista tukea tarvitaan oppilaiden persoonallisuuspiirteiden ääripäissä, kuten impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden vuoksi, sekä syrjäytyvyyden ja vetäytyvyyden vuoksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että tunnekasvatuksen muotoja on rajaton määrä ja jokaisen opettajan on löydettävä omalle persoonalleen sopiva tapa sen toteuttamiseen.