JultikaUniversity of Oulu repository

Organisaatioilta vaaditaan nykypäivänä yhä tehokkaampaa, toimivampaa ja tuloksellisempaa suoritusta, sillä markkinatalouden luoma kilpailu on voimakasta. Yhtenä avaintekijänä menestykseen on toimiva vuorovaikutus niin organisaation sisäisissä kuin ulkoisissakin suhteissa. Ammatillisen vuorovaikutuksen sija työelämässä nähdään nykyisin yhä tärkeämpänä, mutta sen osuus erilaisissa tutkinnoissa ja lisäkoulutuksissa on vielä pieni. Tähän haasteeseen vastaamaan on Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikalla kehitetty koulutusmalli, jonka päämääränä on kehittää osallistujien ammatillisia vuorovaikutustaitoja konsultatiivisen vertaistyöskentelyn kautta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltava koulutuskokonaisuus on osa Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikalla kehitettyjä ja järjestettyjä ohjaus- ja vuorovaikutuskoulutuksia, joita kutsutaan yhteisellä nimityksellä SOLMU-koulutuksiksi. Viitteitä SOLMU-koulutusten aikana tapahtuneesta vuorovaikutustaitojen kehityksestä on osoitettu aikaisemmin sekä systemaattisella havainnoinnilla, että laadullisissa tutkimuksissa. Siirtyvätkö koulutuksen opit kuitenkaan käytännön työelämään? Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhden teollisuusalan esimiehistä koostuvan koulutusryhmän osallistujien koulutuksen jälkeisiä kokemuksia koulutuksen vaikutuksista, koulutuksen merkityksestä osallistujien työn mielekkyyden kokemukseen sekä tarkastella osallistujien puheissa ilmeneviä koulutuksen kehitysmahdollisuuksia. Aineiston keruu tapahtui fokus-ryhmäkeskustelun sekä puhelinhaastattelun kautta ja analyysimenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulokset osoittivat, että osallistujat kokivat koulutuksen kehittäneen ammatillisia vuorovaikutustaitojaan. Koulutuksessa painotetut ammatillisen vuorovaikutuksen perusperiaatteet esiintyivät selkeästi osallistujien kuvauksissa koulutuksen jälkeisistä vuorovaikutustilanteista. Vuorovaikutuskoulutuksella ja sen vaikutuksilla oli merkitystä osallistujien kokemuksiin työn mielekkyydestä, mutta vaikutus näyttäytyi vähäisenä. Osallistujien käsitysten mukaan muut tekijät määrittivät vahvemmin työn mielekkyyden kokemusta. Koulutukseen oltiin tyytyväisiä, eikä osallistujien puheissa esiintynyt muita merkittäviä koulutuksen kehitystarpeita, kuin tarve oppien kertaamiselle. Kehittämistarpeita koettiin sen sijaan organisaation ylemmän johdon, sekä yleisen organisaatiokulttuurin parissa, jotta koulutuksen vaikutukset organisaation sisällä olisivat voineet olla vahvemmat. Tutkimustulokset antavat tärkeää tietoa koulutuksen arvioinnin ja kehittämisen näkökulmasta, sekä kuvaa kohdeorganisaation työntekijöiden työn mielekkyyden tilasta. Tuloksia voidaan hyödyntää osana työelämän sekä SOLMU-koulutusten kehittämistä ja tutkimusta.