JultikaUniversity of Oulu repository

The goal of the study was to examine Finnish university students’ perceptions of seven different varieties of English: General American, Scottish English, Australian English, RP, Indian English, Canadian English and Southern American English. The study was conducted with 14 respondents who heard one speech sample of each variety and then ranked them in two categories: Manner of Speech, including five traits, and Speaker Personality, including 13 traits. All of the traits were ranked within a six-scale chart, 1 depicting ‘not at all’ and 6 ‘very’. The study was conducted in two sections: first, the respondents filled in the Manner of Speech section after hearing the speech sample for the first time. Then, after hearing it again, they filled in the Speaker Personality section, discussing their opinions of the speaker with a partner simultaneously. The respondents were instructed to attempt to explain what features shaped their perceptions of the speakers. The traits of the study were divided into Status Dimension and Solidarity Dimension. These two dimensions have been present in most of the studies in perceptual dialectology, the traditional conclusion being that usually standard varieties (UK and US English) are upgraded on traits of prestige, education and status and downgraded on those that have to do with the accessibility, humor and solidarity of the speaker—and for non-standard varieties, the other way around. This assumption was somewhat in line with the results of the study: standard varieties were evaluated higher in terms of status than solidarity. However, the latter was also ranked fairly high, which could be seen to indicate the prevalence of the standard varieties in the English teaching in Finland: what is familiar is accessible. Moreover, not all of the non-standard varieties were upgraded on solidarity; Scottish and Indian English received very modest evaluations in both dimensions. On the other hand, Southern American English and Australian English were upgraded especially on solidarity, which is in line with the earlier studies, but were ranked quite high in terms of status, as well. The results, although merely suggestive due to the small-scale sampling of the study, point to the standard varieties’ prevalence in Finland. The predicted shift from UK English to US English as the ascendant variety was not yet visible as UK English was upgraded significantly more on status than other varieties. However, US English was considered a very familiar and distinguished variety among the respondents, which might indicate that the shift that the linguists are expecting will, indeed, happen in the near future.

Tutkimuksen päämääränä oli tutkia suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä seitsemästä englannin varieteetista: amerikan-, skotlannin-, australian-, intian- ja kanadanenglannista sekä brittiläisestä yleiskielestä ja USA:n eteläosien englannista. Tutkimukseen osallistui 14 vastaajaa, jotka kuulivat yhden puhenäytteen jokaisesta varieteetista. Vastaajat arvioivat varieteetit kahteen kategoriaan liittyen: puhetapaa arvioitiin viiden ominaisuuden perusteella ja puhujan persoonallisuutta 13 ominaisuuden perusteella. Kaikki ominaisuudet arvioitiin numerolla yhdestä kuuteen, 1 tarkoittaen ”ei lainkaan” ja 6 ”hyvin”. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa: kuultuaan näytteen kerran vastaajat täyttivät ensiksi puhetapaosion, ja toisen kuuntelukerran jälkeen he täyttivät puhujan persoonallisuus -osion keskustellen samanaikaisesti puhujaa koskevista mielipiteistään parin kanssa. Vastaajat ohjeistettiin yrittämään selittää, mitkä tekijät muovasivat heidän näkemyksiään puhujista. Tutkittavat ominaisuudet jaettiin kahteen ulottuvuuteen: statukseen ja solidaarisuuteen. Nämä kaksi ulottuvuutta ovat olleet läsnä useimmissa kansandialektologian tutkimuksissa. Niiden perinteinen päätelmä on ollut, että yleensä standardien varieteettien (britti- ja amerikanenglanti) puhujat arvioidaan arvovaltaa, pätevyyttä ja statusta omaaviksi, mutta vähemmän helposti lähestyttäviksi, huumorintajuisiksi ja solidaarisiksi — ja ei-standardien varieteettien (alueelliset murteet) puhujat päinvastoin. Tämä oletus todettiin jossain määrin paikkansapitäväksi tämän tutkimuksen tuloksissa: standardien varieteettien puhujat arvioitiin korkeammalle statukseen kuin solidaarisuuteen liittyvissä ominaisuuksissa. Kuitenkin myös niiden solidaarinen ulottuvuus arvioitiin melko korkealle, minkä voitaisiin nähdä kertovan standardien varieteettien vallitsevuudesta englanninopetuksessa: se, mikä on tuttua, on myös helposti lähestyttävää. Sitä paitsi kaikkia murteisia puhujiakaan ei arvioitu erityisen solidaarisiksi; skotlannin- ja intianenglanti saivat hyvin vaatimattomat arvostelut molemmissa ulottuvuuksissa. Toisaalta australianenglanti ja eteläisen USA:n englanti arvioitiin aiempaa tutkimusta mukaillen korkealle erityisesti solidaarisuuden suhteen, mutta myös statusulottuvuudeltaan se sai melko korkeat arvioinnit. Tutkimuksen tulokset ovat vain suuntaa antavia tutkimuksen suppeasta otannasta johtuen. Siitä huolimatta ne viittaavat siihen, että Suomessa laajalle levinneintä englantia ovat juuri standardit varieteetit. Vallalla oleva varieteetti ei näytä kielitieteilijöiden ennustuksista huolimatta vielä vaihtuneen brittienglannista amerikanenglanniksi; brittienglanti arvioitiin huomattavasti korkeammalle statuksen suhteen kuin muut varieteetit. Vastaajat pitivät kuitenkin amerikanenglantia hyvin tuttuna ja arvostettuna varieteettina, mikä saattaa osoittaa muutoksen tapahtuvan lähitulevaisuudessa.