University of Oulu

”Mistä minä tiiän, miten ystäviä saadaan! Ne vaan ilmestyy yhtäkkiä.” : Asperger-oppilaiden käsityksiä ja kokemuksia kouluystävyydestä

Saved in:
Author: Ristola, Sara1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Education, Educational Sciences
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.8 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201611163057
Language: Finnish
Published: Oulu : S. Ristola, 2016
Publish Date: 2016-11-21
Physical Description: 75 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Kielinen, Marko
Reviewer: Kielinen, Marko
Takala, Marjatta
Description:

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kokemuksia ja käsityksiä Asperger-oppilailla on ystävyydestä koulussa sekä millä tavalla he näkevät itsensä muiden oppilaiden ystävänä. Tutkimus on laadullinen ja fenomenografinen, mutta luotettavuuden lisäämiseksi siinä on käytetty myös määrällisiä menetelmiä. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on käytetty seitsemän 11–13-vuotiaan pohjoissuomalaisen Asperger-pojan haastatteluita. Tutkimushenkilöistä viisi opiskeli erityiskoulussa, yksi yleisopetusluokassa ja yksi osittain yleisopetusluokkaan pienryhmästä integroituna. Haastatteluiden lisäksi aineistona on käytetty oppilaiden sosiaalisen kompetenssin arvioimiseen tarkoitettua MASK-testiä sekä sosiometristä kyselyä. MASK-testi muodostui oppilaiden itsearvioinnista, luokkatovereiden suorittamasta vertaisarvioinnista sekä opettajien suorittamasta arvioinnista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, ja niillä kerätty aineisto on analysoitu fenomenografisesti. MASK-testi ja sosiometrinen kysely on analysoitu testistöön kuuluvien tietokoneohjelman ja vertailuaineiston avulla.

Tutkimustulokset on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kuvaa oppilaiden suhtautumista kouluystävyyteen. Tähän aiheeseen liittyvät lausumat haastatteluissa jakaantuivat positiivisiin, neutraaleihin/vaihteleviin ja negatiivisiin. Näistä eniten lausumia sisältyi positiivisten kategoriaan. Yksi oppilaista suhtautui kouluystävyyteen selkeästi negatiivisesti, mutta hänenkin haastattelustaan ilmeni positiivisia kokemuksia vertaissuhteista koulussa. Toinen osa tuloksista kuvaa oppilaiden näkemystä itsestään kouluystävänä. Tämän kategorian lausumat jaettiin positiivisiin, epävarmoihin ja negatiivisiin. Suurin osa lausumista sisältyi positiivisten tai epävarmojen kategorioihin. Yksi oppilaista piti itseään huonona ystävänä. Koko haastatteluaineistoa leimasivat epävarmuus sekä vaikeudet kuvata ilmiötä. Sekä MASK-testin että sosiometrisen kyselyn tulokset tukivat haastatteluaineistosta saatuja tuloksia.

Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että jokaisen oppilaan kokemukset ja käsitykset poikkeavat suuresti toisistaan, vaikka heitä yhdistää sama diagnoosi. Pääosiltaan tulokset olivat positiivisia ja oppilaan näkivät kouluystävyyden tavoittelemisen arvoisena asiana. Aiempien tutkimusten mukaan Asperger-oppilailla on usein vähemmän ja heikompilaatuisia ystävyyssuhteita kuin muilla. Tässä tutkimuksessa oppilaiden kokeman ystävyyden määrää ei voida pitää erityisen vähäisenä, mutta ystävyyssuhteiden heikosta laadusta oli joitain merkkejä. Tuloksia ei pienen otoksen vuoksi voida pitää yleistettävinä. Jatkotutkimusta aiheesta voitaisi tehdä esimerkiksi haastattelemalla Asperger-oppilaiden luokkatovereita ja opettajia aiheesta.

see all

Subjects:
Copyright information: © Sara Ristola, 2016. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.