JultikaUniversity of Oulu repository

Digitaalisen kulttuurin kehityksen myötä lukutaidon käsite on laajentanut merkitystään. Perinteisen painetun tekstin lukemisen rinnalle on kehittynyt monilukutaito, johon kuuluu kyky tulkita monenlaisia tekstejä, tuottaa niitä erilaisiin tarkoituksiin ja arvottaa niitä. Monilukutaitoinen ihminen hallitsee tehokkaan tiedon hankkimisen ja tuottamisen sekä tiedon kriittisen arvioimisen. Monilukutaidon ja siihen sisältyvien uusien lukutaidon muotojen opettaminen on erittäin tärkeää lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta. Aihe on tutkimuksen tekohetkellä erityisen ajankohtainen, koska syksystä 2016 alkaen otetaan käyttöön uusi valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma, joka sisältää monilukutaidon yhtenä laaja-alaisen osaamisen alueena. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä yläkoulun opettajilla on monilukutaidosta ja miten monilukutaitoa kehitetään yläkouluissa käytännössä. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja sovellan siinä fenomenografista tutkimusotetta. Keräsin aineiston haastattelemalla kuutta yläkoulun opettajaa Oulun alueelta keväällä 2016. Aineiston analyysissä sovelsin Anneli Niikon fenomenografista analyysimallia. Tutkimuksen tulokset koostuvat aineistosta nousseista teemoista, jotka kuvaavat haastateltujen yläkoulun opettajien monilukutaitoon liittyviä käsityksiä siitä, miten perinteisen painetun tekstin lukemisen rinnalle on muodostunut uudenlaisia tapoja lukea ja tulkita monipuolista informaatioympäristöämme. Myös tekstien ja kuvallisten esitysten tuottaminen erilaisiin tarkoituksiin nousi haastateltavien käsityksissä tärkeäksi osaamisalueeksi monilukutaitoon liittyen. Tiedonhankinnan ja löydetyn tiedon kriittisen arvioinnin nähtiin olevan keskeinen osa monilukutaitoa, mutta osa opettajista koki, että sitä opetellaan yläkouluissa nykyään liian vähän. Käytännössä monilukutaitoa pyritään kehittämään nuorten maailma huomioon ottaen ja monipuolisia tietolähteitä hyödyntäen. Osa haastatelluista koki roolinsa opettajana muuttuneen kohti ohjaamiseen ja tukemiseen keskittyvää opettajuutta, johon voi liittyä myös yhdessä oppimista nuorten kanssa. Tutkimukseni tulokset eivät ole yleistettävissä kuvaamaan kaikkia yläkoulunopettajien käsityksiä monilukutaidosta tai siihen liittyviä opetuskäytäntöjä, mutta se antaa rajatun kuvan ilmiöön liittyvistä käsityksistä tässä ajassa. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tutkia sitä, miten monilukutaito käsitteenä kehittyy ja vakiintuu käyttöön ja minkälaisia vaikutuksia monilukutaidon kehittämisellä tulee olemaan nuorten tulevaisuudessa arkielämässä, jatko-opinnoissa ja työelämässä.