JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän tutkielman tavoitteena on luoda teoreettinen perusta lapsen hyvinvointia tukevalle pedagogiikalle. Tekijän henkilökohtaisena tavoitteena on lisäksi saada työkaluja oman ammatillisen identiteetin kehittymiseen. Varhaiskasvatuksessa työn imu ja työntekijän kutsumus auttavat kohtaamaan rakentavasti alan murroksen, joka on seurausta 2000-luvulla lisääntyneestä taloudellisesta ohjauksesta. Hyvinvoinnin tarkastelu on perusteltua myös uudistettujen opetussuunnitelmien kannalta. Lapsen hyvinvoinnin edistäminen on keskeisesti esillä 1.8.2017 käyttöön otettavassa varhaiskasvatussuunnitelmassa ja 1.8.2016 käyttöön otetussa esiopetuksen opetussuunnitelmassa. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, jossa lapsen hyvinvointia tukevan pedagogiikan perusteita valotetaan positiivisen psykologian kautta. Kerronnallisuus on tutkielmassa lähestymistapa, joka liittyy tekijän ammatilliseen kasvuun. Se on myös tutkimusote, jonka ohjaa kirjallisuuskatsauksen sisällön valintaa. Myönteiset tunteet, sosiaalinen liittyminen ja luonteenvahvuudet ovat tarkastelun keskeiset käsitteet. Niissä toteutuu hyvän havaitseminen, joka sisältää kumulatiivisen mekanismin. Se auttaa havaitsemaan lisää hyvää ja kartuttaa samalla näkökulman käyttäjien hyvinvointia. Myönteiset tunteet ja sosiaalinen liittyminen vahvistavat toisiaan ja kytkeytyvät mielihyväjärjestelmiin. Niiden vaikutus ulottuu autonomisen hermoston tasolle ja ne ovat merkittäviä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentajia. Luonteenvahvuudet ovat taitoja, joiden avulla lapsi voi vahvistaa myönteisiä tunteita ja sosiaalista liittymistä. Kasvattajalla on vastuu vuorovaikutuksesta, joka ilmentää turvallisuutta, myönteisyyttä ja luonteenvahvuuksia. Kasvattajan levollinen läsnäolo, välittäminen ja vahvuusopetus tuottavat hyväntahtoisen yhteyden pedagogiikkaa, joka lisää sekä lapsen että kasvattajan hyvinvointia. Tutkielman teko on ollut eheyttävä kokemus tekijän ammatillisen kasvun kannalta. Muotoutuneen pedagogiikan vaikutus ja toimivuus selviävät käytännön soveltamisen kautta, jossa tavoitteena on osallistujien dialogi ja havahtuminen hyvään.