JultikaUniversity of Oulu repository

Tarkastelen tässä työssä Turun kuninkaallisen akatemian kaunopuheisuuden professori Henrik Hasselin presidioimissa väitöskirjoissa esitettyjä ajatuksia luonnonoikeudesta. Lisäksi esitän ensimmäisen suomenkielisen yleisesityksen luonnonoikeuden historiasta antiikista 1800-luvulle. Kyseessä ei ole elämäkerrallinen tutkimus, vaan käsittelen väitöskirjoja esimerkkeinä Turun Kuninkaallisessa Akatemiassa vallinneesta yleisestä suhtautumisesta luonnonoikeuteen aate- ja oppihistoriallisessa kontekstissa. Päälähteinäni käytän seitsemää, aikavälillä 1735–1754 ilmestynyttä, latinankielistä väitöskirjaa: De interpretatione juris naturalis (Luonnonoikeuden tulkinnasta 1735), De attributis legis naturalis (Luonnonlain attribuuteista, kaksiosainen: ensimmäinen osa 1740, toinen 1741), De vero juris naturalis fundamento (Luonnonoikeuden todellisesta perustasta, 1745), An testamenta sint juris naturalis? (Ovatko testamentit luonnonoikeutta?, 1750) sekä De natura et constitutione philosophiæ practicæ (Käytännöllisen filosofian luonteesta ja määrittelemisestä, kaksiosainen: ensimmäinen osa 1753, toinen 1754). Luonnonoikeus ei ole puiden, lintujen ja purojen oikeutta, vaan käsitys, jonka mukaan on olemassa ihmisen mielipiteistä ja toiminnasta riippumattomia luonnollisia oikeuksia, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Käsittelemässäni aineistossa luonnonoikeudesta puhuttaessa tarkoitetaan pitkän historian omaavaa ajatussuuntausta, joka perustuu Jumalan maailmaan sisällyttämään sisäiseen logiikkaan. Sen tarkoituksena on antaa ihmisille käyttäytymisen perussäännöt, ja ohjata meidät kohti sitä ihannetta, jollaiseksi Jumala on meidät tarkoittanut. Väitöskirjoissa käytetyt ajatukset ovat peräisin pääosin Samuel Pufendorfilta sekä Marcus Tullius Cicerolta. Heidän lisäkseen käytetään muun muassa laaja-alaisesti saksalaisen yliopistojärjestelmän tuottamaa luonnonoikeuskirjallisuutta. Luonnonoikeuskeskustelua suhteutetaan toisaalta roomalaisen oikeuden perinteeseen, toisaalta 1600- ja 1700-lukujen uusiin virtauksiin. Keskustelua käydään luterilaisessa viitekehyksessä, mitä korostetaan kalvinistien ja katolisten kritisoinnilla. Ennen kaikkea keskustelufoorumina on Turun akatemia. Väitöskirjoissa esitettyjen väitteiden piti ensin läpäistä ennakkosensuuri ja sitten vielä kestää väittelytilaisuuden opponentin vastaväitteet. Niinpä suuria irtiottoja yleisesti hyväksytyistä näkemyksistä ei esiinny. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että Hasselin presidioimien väitöskirjojen määritelmä luonnonoikeudesta on pohjimmiltaan järkeen perustuva eli rationalistinen. Luonnonlait on mahdollista löytää tästä maailmasta omaa järkeään käyttämällä. Mutta sillä varauksella, että ilman tietoa Jumalan tahdosta ja suunnitelmasta ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden suhteen käsityksemme luonnonoikeudesta jää vaillinaiseksi. Aikaisempi tutkimus on pitänyt Turun akatemiaa luonnonoikeuden periferiana, mutta tämä on liioitteleva näkemys. Luonnonoikeus Turun akatemiassa on vähän käsitelty aihe, joka kaipaa yhä jatkotutkimusta.