JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Selvitin tutkielmassani Oulun yliopiston akateemisten, lyhyemmin OYA:n historiaa. Yhdistys perustettiin alun perin nimellä Oulun yliopiston assistenttiyhdistys. Myöhemmin yhdistys on toiminut opetus- ja tutkimushenkilöstön edunvalvojana. Tarkemmin selvitin assistenttien ammatillista järjestäytymistä, yhdistyksen jäsenkehitystä ja -etuja sekä edunvalvonnassa korostuneita teemoja ja järjestön merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus oli laajentaa kuvaa Oulun yliopistolla vaikuttavasta ammattiyhdistysliikkeestä ja Tieteentekijöiden liiton paikallistason toiminnasta.

Lähteinäni olivat OYA:n asiakirjat, tekemäni haastattelut, kirjoituskutsuun saamani vastaukset, lehdistö, Oulun yliopiston toimintakertomukset sekä liiton ja sen jäsenjärjestöjen jäsenmäärien kehitystä valottavat asiakirjat. Metodejani olivat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysi.

Assistenttien ammatilliseen järjestäytymiseen vaikuttivat järjestäytymiselle suosiollisiksi muotoutuneet olosuhteet, assistenttien lukumäärän kasvu, paikallisten aktiivisuus sekä epäkohdat assistenttien palkkauksessa ja asemassa. Yhdistyksen olemassaolo on riippunut sen menestyksestä jäsenistönsä edunvalvojana ja jäsenistön uusiutumisesta sekä sitoutumisesta yhdistykseen.

OYA:n jäsenmäärä moninkertaistui vuosien aikana. Huippulukemistaan jäsenmäärä on kuitenkin laskenut. Jäsenkehitykseen ovat vaikuttaneet yhdistyksen toiminnan lisäksi jäsenhankinta, jäsenedut, organisaatioilmapiirin muutokset, jäsenistä kilpailevien järjestöjen olemassaolo ja yhdistyksen identiteetti. Vakaan taloutensa ansiosta yhdistys on tarjonnut jäsenetuina muun muassa vuokra-asuntoja ja matka-apurahoja.

Edunvalvonnan teemat olivat kytköksissä yhdistystä ympäröiviin aatteellisiin, poliittisiin ja taloudellisiin muutoksiin. 1960–1980-luvuilla tärkeimmät teemat, joiden parissa yhdistys työskenteli olivat assistenttien palkkauksen kohentaminen, assistenttien ja tuntiopettajien aseman parantaminen sekä yliopiston hallinnonuudistus. Yhdistys vaikutti uudistuksiin osana vaikuttajien verkostoa. Palkkausta lukuun ottamatta uudistukset olivat pitkälti yhdistyksen tavoitteiden mukaisia. Kansainvälistymisen seurauksena edunvalvonnan teemat muuttuivat selvästi 1990-luvun alussa. Sittemmin yhdistystoimintaa määrittivät henkilöstön asemaa heikentävien reformien torjunta. Erityisesti korostuivat pyrkimykset estää yliopiston suunnittelemat henkilöstösäästöt sekä vaikuttaminen virkarakenne- ja johtosääntöuudistuksiin siten, etteivät ne olisi heikentäneet henkilöstön asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Henkilöstösäästöjen torjunnassa yhdistys onnistui etenkin 1990-luvulla. Jälkimmäisissä uudistuksissa se ei onnistunut vaikuttamaan yhtä menestyksekkäästi.

Yhdistys on tuonut jäsenille turvaa eri tilanteissa. Yliopistolla yhdistys käynnisti osaltaan ammattiyhdistystoiminnan ja oli sitä kautta rakentamassa puitteita opetus- ja tutkimushenkilöstön aiempaa paremmalle kohtelulle. Valtakunnallisesti yhdistys saavutti merkittävyyttä vaikuttamalla keskusjärjestöjen kautta. OYA oli alusta alkaen merkittävä henkilöstön edunvalvoja, puolustaja, vallankäytön väylä ja vuorovaikutussuhteiden rakentaja. Yliopiston ammattiyhdistysliikkeen historiaa olisi tarpeen selvittää laajemminkin.