JultikaUniversity of Oulu repository

Kandidaatintutkintomme käsittelee itsearvioinnin merkitystä ja siihen liittyviä ohjeita sekä arviointikäytänteitä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Itsearviointi on yksi perusopetuksen arvioinnin muodoista, joka mahdollistaa oman oppimisen arvioimisen pelkän ulkoisen arvioinnin sijaan. Arvioinnin muotona peruskoulussa itsearviointi on suhteellisen uusi. Itsearvioinnin toteutuminen niin, että oppilas oppii arvioimaan omaa oppimistaan, työskentelyään ja käytöstään, ei esimerkiksi temperamenttiaan, ei ole helppoa, joten oleellisinta sen opettelussa on opettajan tuki. Sen vuoksi itsearvioinnin käyttämistä osana arviointia tulisi opettaa jo esikouluiästä lähtien. Opettajan tehtävä on tukea ja auttaa itsearvioinnin toteuttamisessa, sekä antaa myönteistä palautetta oppilaille. Itsearvioinnin ja reflektoinnin taitoja on tärkeää oppia jo nuoresta pitäen, koska taidot ovat sovellettavissa elämän jokaisella osa-alueella ja ne auttavat jokapäiväisessä elämässä selviytymistä. Tutkimuksemme ensimmäinen tavoite on selvittää mitä itsearviointi on ja miten sitä kuvataan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Tutkimustamme ohjaa myös toinen tutkimuskysymys, millaiselle oppimiskäsitykselle itsearviointi perustuu. Reflektointi liittyy oleellisesti itsearviointiin. Sen tarkoituksena on pohtia omaa toimintaa, ohjata ja muotoilla sitä. Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen laatimisessa oppimiskäsitysten syventäminen on katsottu yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista. Tutkimuksen metodologisina lähtökohtina toimivat laadullinen tutkimus ja laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineistona käytämme perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjaa. Metodologien sekä tutkimusaineiston avulla toteutamme opetussuunnitelma-analyysin itsearvioinnin merkityksestä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys sekä arviointi ja arviointikäytänteet opetussuunnitelmassa. Opetussuunnitelma toimii pääasiallisena aineistonamme, joten tutkimuksemme kannalta oli loogista valita kyseiset käsitteet tutkimuksemme teoreettisiksi lähtökohdiksi. Itsearvioinnille on löydettävissä merkitys, ohjeet sekä arviointikäytänteet opetussuunnitelman perusteista. Kyseisessä asiakirjassa itsearviointi liitetään osaksi monipuolista arviointia ja sen käyttämiseen kannustetaan osana arviointikokonaisuutta. Itsearviointi nähdään toiminnan arviointina, jonka tarkoituksena on edistää oppimisprosessia ja ymmärrystä omista opinnoista. Näin ollen itsearviointi liittyy tiivinä osana myös oppimista edistävään arviointiin. Perusopetuksen perusteet eivät kuitenkaan anna konkreettista tietoa itsearvioinnin toteuttamiseen, ajankohtaan tai määrään, joten itsearvioinnin toteutus peruskoulussa jää loppukädessä opettajan ammattitaidon varaan.