University of Oulu

Itämurteiden erikoisgeminaatio kiuruvetisten nuorten puhekielessä

Saved in:
Author: Väisänen, Liisa1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, Finnish Language
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.6 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201703091331
Language: Finnish
Published: Oulu : L. Väisänen, 2017
Publish Date: 2017-03-09
Physical Description: 72 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Mantila, Harri
Reviewer: Mantila, Harri
Kunnas, Niina
Description:
Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassani suomen itämurteiden erikoisgeminaatiota kiuruvetisten nuorten puhekielessä. Itämurteiden erikoisgeminaatio on suomen geminaatioilmiöistä nuorin ja äänteenmuutoksena vielä vakiintumaton. Erikoisgeminaatiossa mikä tahansa konsonantti voi pidentyä pitkän vokaaliaineksen edellä pitkän painollisen tavun ja pitkän tai lyhyen painottoman tavun jäljessä. Kiuruveden murre sijoittuu itämurteiden pohjoissavolaisten murteiden alaryhmään. Tutkin tässä pro gradu -työssä nuorten kiuruvetisten puhetta, jotta saisin tutkimuksellani käsityksen erikoisgeminaation tilanteesta Kiuruveden nykypuhekielessä. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta kiuruvetisten yhdeksäsluokkalaisten nauhoitetusta parikeskustelusta, joista kukin on noin 20–30 minuutin pituinen. Tutkin erikoisgeminaation variaatiota aineistossani idiolekteittain, konsonanteittain, äänneympäristöittäin, tavuasemittain ja muotoryhmittäin. Vertailen äänteenmuutoksen tilannetta aineistossani erikoisgeminaation pääteokseen Marjatta Palanderin (1987) Suomen itämurteiden erikoisgeminaatio. Hypoteesinäni oli, että erikoisgeminaatio on vuosina 1996–2000 syntyneiden kiuruvetisten nuorten nykypuhekielessä vahvempaa ja yleisempää kuin Palanderin tutkimuksessa se on ollut vuosina 1880–1899 syntyneillä Kiuruveden informanteilla. Uskoin myös, että aineistossani erikoisgeminaatioasemaisen konsonantin laatu, äänneympäristö, tavuasema ja muotoryhmä vaikuttavat geminaation vahvuuteen ja yleisyyteen, ja että geminaatiossa on suurta idiolekteittaista vaihtelua. Hypoteesini toteutuivat, ja erikoisgeminaatio osoittautui nuorten puheessa huomattavasti vahvemmaksi ja yleisemmäksi kuin aiemmassa tutkimuksessa. Idiolekteittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, ja aineiston poikainformantit geminoivat tyttöinformantteja huomattavasti enemmän. Konsonanteista eniten geminoituvat k, m, p, h ja t. Vahvinta geminaatio on klusiileissa ja m:ssä. Erikoisgeminaatiota esiintyy todennäköisimmin vokaalien välisissä asemissa, erityisesti jos erikoisgeminaatioasemaista konsonanttia edeltää lyhyt vokaali. Erikoisgeminaatio on jonkin verran yleisempää ja huomattavasti vahvempaa toisen ja kolmannen tavun rajalla tai sitä kauempana sanassa kuin ensimmäisen ja toisen tavun rajalla. Äänneympäristön ja tavuaseman vaikutus on suurinta idiolekteissa, jotka kuuluivat aineistoni heikommin geminoivien idiolektien joukkoon. Muotoryhmistä eniten erikoisgeminaatiota esiintyy -kin- ja -kAAn-liitteissä, lainasanoissa ja MA-infinitiivin illatiiveissa.
see all

Subjects:
Copyright information: © Liisa Väisänen, 2017. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.