JultikaUniversity of Oulu repository

1800-luvun loppupuolella kiista naisten koulutusmahdollisuuksista laajentui niin kutsutuksi emansipaatiokeskusteluksi, ja sanomalehdissä ja valtiopäivillä käytiin kiivasta keskustelua naisten oikeuksien lisäämisen puolesta ja vastaan. Vuonna 1884, samana vuonna kuin ensimmäinen naisasiayhdistys perustettiin, Jyväskylän opettajaseminaarin perustajajäsen ja lehtori, kirkkoherra ja valtiopäivämies Nestor Järvinen julkaisi toimittamassaan ”Kirkollisessa kuukauslehdessä” kirjoituksensa ”Naiskysymyksen periaatteita”. Kirjoitus oli ensimmäinen pappissäädyn virallisena kannanottona pidetty näkökulma aiheeseen. Järvisen ajatukset olivat saaneet paljon vaikutteita J.V. Snellmanin valtio-opista, ja kirjoituksessaan hän fennomaaniseen ja konservatiiviseen sävyyn, kirkon kolmisäätyoppiin tukeutuen osoitti, kuinka naista ei ollut luotu miestä, vaan pyhää tarkoitusta varten. Naisen pyhä velvollisuus oli luoda viihtyisä koti miehelleen ja kasvattaa lapsista siveellisiä yhteiskunnan ja seurakunnan jäseniä. Naisten koulutuksen tuli keskittyä käytännön taitoihin, ei akateemisuuteen — naisen tuli olla sivistynyt, jotta hän kykeni toimimaan apuna miehelleen, mutta ei oppinut.