University of Oulu

Lutetium-oktreotaatilla hoidetut OYS:n neuroendokriinisten kasvainten potilaat

Saved in:
Author: Ylitalo, Arttu1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Medicine
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.8 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041423
Language: Finnish
Published: Oulu : A. Ylitalo, 2017
Publish Date: 2017-04-04
Physical Description: 36 p.
Thesis type: Other thesis
Tutor: Salmela, Pasi
Reviewer: Ebeling, Marcus
Description:
Neuroendokriiniset kasvaimet ovat heterogeeninen ryhmä diffuusista neuroendokriinisesta systeemistä peräisin olevia neoplasioita. Ne ovat harvinaisia, mutta niiden ilmaantuvuus on viime vuosina lisääntynyt, minkä taustalla on lisääntynyt taudin tietämys sekä kehittyneet diagnostiset menetelmät. Yleisimmin niitä esiintyy ruuansulatuskanavassa, keuhkoissa ja haimassa. Kirurgisten ja lääkkeellisten hoitojen rinnalle on kehitetty uusi ja lupaava lutetium-oktreotaattihoito metastasoituneisiin ja ei-leikattavissa oleviin neuroendokriinisiin kasvaimiin. Siinä beeta- ja gammasäteilyä tuottava 177lutetium-isotooppi on yhdistetty oktreotaattiin (somatostatiinianalogi), joka somatostatiinireseptoreiden välityksellä vie radionuklidin kasvainsolun sisälle. 177Lutetiumin hajotessa syntyvä beetasäteily aiheuttaa vaurioita kasvainsoluun ja samalla syntyvää gammasäteilyä voidaan käyttää kasvaimen kuvantamiseen. Hoito annetaan yleensä 4 kertaa 8 viikon välein 7,4 GBq:n suuruisina annoksina. Lutetium-oktreotaattihoidon vaikutuksia ja vasteita tutkittiin Oulun yliopistollisen sairaalan potilaiden sairauskertomustiedoista, joita tutkimukseen otettiin yhteensä 10. Kyseinen hoitomenetelmä pienensi kasvainpesäkkeitä tai vähintään pysäytti taudin etenemisen lähes jokaisella potilaalla. Radionuklidin kerääntyminen kasvainalueille olikin yleisesti ottaen runsasta. Myös kasvainmerkkiaineiden (5HIAA ja CgA) pitoisuudet saatiin hoidon myötä laskuun. Tästä huolimatta usealla potilaalla todettiin taudin etenemistä hoidonjälkeisenä seuranta-aikana. Tulevaisuudessa tehokkaampaan hoitovasteeseen voidaan pyrkiä esimerkiksi yhdistämällä radionuklidihoito sytostaattihoitoon tai jonkin muun isotoopin radionuklidihoitoon sekä käyttämällä beeta-säteilijän sijasta alfa-säteilijää. Hoito vaikutti suotuisasti potilaiden yleisvointiin sekä taudin aiheuttamiin oireisiin, joskin osalla potilaista esiintyi ajoittain väsymystä, kipua ja vatsaoireilua. Vakavia luuytimeen kohdistuvia haittoja ei esiintynyt. Sen sijaan lievät, mutta palautuvat trombosyytti- ja leukosyyttitasojen laskut olivat yleisempiä. Hoidon vaikutus hemoglobiiniin oli vähäinen. Vaikeaa munuaisten toiminnanvajausta esiintyi yhdellä potilaista ja lievemmät munuaisiin kohdistuvat haitat olivatkin yleisempiä.
see all

Subjects:
Copyright information: © Arttu Ylitalo, 2017. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.