JultikaUniversity of Oulu repository

Tarkastelen tutkielmassani kiintymyssuhteen muodostumista ja sen merkitystä lapsen psyykkiselle kehitykselle päiväkotikontekstissa sekä sitä, miltä päiväkoti näyttäytyy kiintymyssuhteen valossa. Suurin osa suomalaisista lapsista on päiväkodissa ja tämän vuoksi sen merkityksen ja vaikutusten tarkastelu lapsen psyykkiselle kehitykselle on tärkeää. Aihe on nyt myös ajankohtainen; varhaiskasvatuslakia on uudistettu monelta osin, muun muassa lapsiryhmien kokoon vaikuttavilla säädöksillä. Tutkielmani on toteutettu yhteistyössä Oulun yliopiston toteuttaman VakaVai-hankeen kanssa (2016–2017), jossa selvitetään varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia eri osapuolten näkökulmista. Tavoitteenani on tutkielman myötä tuoda lainsäädännön muutosten tarkasteluun psykologista näkökulmaa. Olen toteuttanut tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielma kiteyttää suomalaiseen päiväkotikontekstiin sopivaa kiintymyssuhteeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta yhdeksi kokonaisuudeksi. Kiintymyssuhde on tärkeä näkökulma päiväkodin merkitysten tarkastelussa, sillä kiintymyssuhdetutkimuksen mukaan lapsen emotionaalinen, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys perustuvat turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna olisi tärkeää, että varhaiskasvatuksessa lapsi voisi muodostaa kiintymyssuhteen kasvattajaan. Lapsen ja kasvattajan välisen kiintymyksen on todettu suojaavan lapsen kehitystä. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseksi kasvattajan tulisi olla sensitiivinen lapsen tarpeiden ja tunteiden suhteen. Hänen tulisi olla lapsen saatavilla, johdonmukainen ja valmis sitoutumaan emotionaalisesti lapseen. Kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta myös jatkuvuus ja pysyvyys ovat olennaisia. Tutkimukset osoittavat, että lapsi kokee eroahdistusta ollessaan erossa ensisijaisesta kiintymyskohteesta. Lisäksi tutkimuksissa tuodaan esille, että ero ensisijaisesta kiintymyskohteesta voi vaikuttaa lapsen ja ensisijaisen kiintymyskohteen väliseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen. Tutkimusten mukaan päiväkoti voi aiheuttaa lapselle stressitason nousua, jolla on negatiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Tällöin toissijaisen kiintymyssuhteen merkitys varhaiskasvatuksessa korostuu, sillä toissijaisen kiintymyskohteen hoiva voi lievittää eroahdistusta sekä vähentää lapsen kokemaa stressiä. Tutkielmani osoittaa, että pysyvyyden ja sellaisten toimintamallien suosiminen, joissa kasvattajan on mahdollista olla sensitiivinen ja jokaisen lapsen saatavilla, olisi tärkeä välittyä myös varhaiskasvatusta koskevaan päätöksen tekoon. Tutkielmani vahvistaa ajatusta siitä, että päiväkodeissa olisi tärkeä suosia kiintymyssuhdetta tukevia toimintamalleja.