JultikaUniversity of Oulu repository

Perfluoro-oktanihappo (PFOA) on ympäristössä yleisesti esiintyvä ympäristömyrkky. Yhdisteenä PFOA on erittäin stabiili, eikä se hajoa helposti biologisissa prosesseissa. Kestävyytensä vuoksi se kertyy organismeihin ja ihmisellä PFOA kertyy erityisesti maksaan ja luustoon. Hiirikokeissa PFOA:n ollaan huomattu kiihdyttävän osteoklastien toimintaa ja poikasten ollaan huomattu altistuvan PFOA:lle jo kohdussa. Mesenkymaaliset kantasolut ovat multipotentteja kantasoluja, jotka kykenevät korjaamaan vaurioituneita kudoksia. Lisäksi niillä on immunomodulatorisia ominaisuuksia, jonka vuoksi niiden käyttöä moniin sairauksiin tutkitaan. Mesenkymaalisia kantasoluja ollaan perinteisesti eristetty luuytimestä ortopedisten leikkausten yhteydessä. Niitä esiintyy kuitenkin myös monessa muussa kudoksessa, ja viime aikoina istukan kantasolut ovat herättäneet yhä enenevissä määrin kiinnostusta kantasolulähteenä. Istukan kantasoluja ollaan eristetty muun muassa napaverestä, korionkalvosta, amnionkalvosta ja Whartonin hyytelöstä, sekä napanuoran verisuonien seinämistä. Kantasolut menettävät jakautumisnopeuttaan ja erilaistumiskykyään solujen ikääntymisen myötä. Istukan kantasolujen ollaankin huomattu kasvavan nopeammin ja erilaistuvan paremmin kuin aikuisten kantasolut. Tässä tutkimuksessa istukan soluja altistettiin PFOA:lle ja solujen mitokondrioiden määrää ja osteoblastista erilaistumista mitattiin erilaisilla PFOA:n konsentraatioilla. Osteoblastista erilaistumista mitattiin kalsiumin kertymisellä soluihin ja alkaalisen fosfataasin aktiivisuudella. Mitokondrioiden määrä, kalsiumin kertyminen ja alkaalisen fosfataasin aktiivisuus määritettiin spektrofotometrisesti. Tämän tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako PFOA luuston kasvuun ja kehitykseen ja ovatko istukan solut herkempiä PFOA:lle, kuin aikuisen solut. Istukan soluille tehtiin myös pinta-analyysi, jossa selvitettiin, ilmensivätkö solut mesenkymaalisilta soluilta vaadittavia pinta-antigeeneja. Pinta-analyysi suoritettiin Whartonin hyytelöstä eristetyille soluille virtaussytometrian avulla. Pinta-analyysissä Whartonin hyytelön solut eivät noudattaneet mesenkymaalisten kantasolujen minimikriteerejä, joten ne olivat muita soluja, kuin mesenkymaalisia kantasoluja. Eri kudoksien mitokondrioiden määrät vaihtelivat huomattavasti toisistaan, ja erityisesti napaveren ja korionkalvon soluissa mitokondrioiden määrä oli suurempaa kuin muissa kudoksissa ja luuytimen soluissa. Osteoblastisen erilaistumisen kokeissa suurin AFOS-aktiivisuus ja kalsiumin kertyminen oli napaveren soluilla. Yllätykseksi kasvavat PFOA-konsentraatiot eivät vähentäneet solujen erilaistumista, tai vähentäneet niiden mitokondrioiden määrää, vaan mitokondrioiden määrä kasvoi, kalsiumin kertyminen lisääntyi ja alkaalisen fosfataasin aktiivisuus nousi kasvavien PFOA-konsentraatioiden mukana.