JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka suomalaiset skitsofreniapotilaat tunnistavat tunteita kasvojen ilmeistä ja puheen prosodiasta. Tutkimukseen osallistui kuusi skitsofreniapotilasta, joista neljällä oli diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja kahdella skitsoaffektiivinen häiriö. Lisäksi tutkittiin seitsemää tervettä vertailuhenkilöä. Skitsofreniapotilaiden ja terveiden verrokkien väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa tunteiden tunnistustesteissä. Osa skitsofreniapotilaista suoriutui tunteiden tunnistuksesta verrokkeja huonommin. Yksittäisissä tunteissa surun tunnistus prosodiatestissä oli potilailla tilastollisesti merkitsevästi heikompaa kuin verrokeilla. Potilaat tunnistivat verrokkeja huonommin myös inhoa kasvoista ja silmistä ja neutraalia tunnetilaa prosodiasta. Kuitenkin he tunnistivat silmien osatestissä pelkoa paremmin kuin verrokit. Virhetulkinnoissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää erota ryhmien välillä, mutta potilailla oli enemmän taipumusta tulkita iloa, hämmästystä ja neutraalia tunnetilaa kielteisiksi tunteiksi kuin verrokeilla. Prosodiatestissä potilaat tulkitsivat verrokkeja useammin surua neutraaliksi tunnetilaksi. Myös neutraalin tunnetilan tulkinta surulliseksi prosodiatestissä ja inhon tulkinta vihaksi silmien osatestissä oli skitsofreniapotilailla yleisempää kuin verrokeilla. Verrokit puolestaan tulkitsivat pelkoa hämmästykseksi useammin kuin potilaat. Vaikka tässä tutkimuksessa ei skitsofreniapotilailla havaittu yleistä tunteiden tunnistusvaikeutta, yksittäisten tunteiden tulkinnassa löytyi yhteneväisyyksiä muiden tutkimusten kanssa. Isommalla aineistolla voi löytyä luotettavampia ryhmien välisiä eroja. Skitsofreniapotilaat ovat heterogeeninen ryhmä, joten jatkotutkimuksissa tulisi selvittää tarkemmin tunteiden tunnistusvaikeuden taustatekijöitä. Myös pitkittäistutkimuksen sekä tunteiden tunnistuskyvyn kuntoutustutkimuksen toteuttaminen olisi kiinnostavaa.