JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkielman aihe on nuorten vapaa-ajan tilankäyttö ja sen rajoittaminen julkisissa tiloissa, joista keskityn etenkin kauppakeskuksiin. Nuoret käyttävät vapaa-ajallaan paljon julkisia tiloja, joissa on helppo oleskella ystävien kanssa ilman suunniteltua tekemistä ja vanhempien kontrollia. Kauppakeskukset ovat viime vuosikymmeninä lisääntyneet nuorten olemisen tiloina merkittävästi, sillä ne ovat lämpimiä, helposti saavutettavissa ja niissä on myös yleensä helppo oleskella. Kaupunkien julkisen tilan vähetessä ja kaupallistuessa, on tilojen käyttöä alettua rajoittaa vahvemmin kuin ennen. Kaupallistuminen on lisännyt tilojen muuttumista kulutuskeskeisiksi, ja kuluttamattomat tai muiden kulutusta häiritsevät halutaan sulkea tiloista. Tietyt ihmisryhmät halutaan sulkea ulos tilasta erilaisten syiden, kuten demografisten tekijöiden (esimerkiksi ikä, sukupuoli tai koulutus), ulkonäön tai käytöksen takia. Rajoittaminen tapahtuu esimerkiksi kameravalvonnan, tietynlaisten äänien, penkkien vähentämisen tai vartijoiden avulla. Tässä tutkielmassa tarkastelen kirjallisuuden kautta sitä, millaisissa tiloissa 12–17-vuotiaat nuoret tyypillisesti vapaa-aikaansa viettävät. Keskityn siihen, miten nuoret kokevat heidän tilankäyttönsä rajoittamisen etenkin kauppakeskuksissa. Tarkastelemieni tutkimusten mukaan kodit ovat nuorille tärkeitä olemisen tiloja, mutta myös harrastuspaikoissa, ulkona, kauppakeskuksissa ja nuorisotiloissa vietetään aikaa. Tilojen valintaa määrittävät erilaiset asiat, kuten sukupuoli ja asuinpaikka. Kavereiden seura on kuitenkin tärkein syy valinnan taustalla. Nuoret kokevat, että heidän tilankäyttöön esimerkiksi kauppakeskuksissa rajoitetaan. Suurin osa on kokenut järjestyksenvalvojien tai vartijoiden toiminnan positiivisesti, mutta valitettavasti nuorilla on myös negatiivisia kokemuksia. Nuoret kokevat epätasa-arvoisena kun samoja sääntöjä rikkovia aikuisia ei huomauteta kuten heitä. Kauppakeskusten säännöt eivät ole nuorista aina selkeitä, eivätkä välttämättä perusteltujakaan. Kauppakeskuksissa tulisi pohtia, ovatko yksittäiset häiriötekijät haitallisempia, kuin nuorten totaalinen sulkeminen tilasta. Sulkeminen tilasta nyt voi johtaa siihen, etteivät nuoret välttämättä tulevaisuudessakaan halua tulla kauppakeskukseen. Etsivän nuorisotyön avulla esimerkiksi kauppakeskuksiin voitaisiin perustaa vain nuorille tarkoitettuja tiloja, joissa he saisivat oleskella häiritsemättä muita. Ottamalla nuoria mukaan tilasuunnitteluun voitaisiin lisätä nuorille mieluisia tiloja.