JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä tutkielma on resilienssiä ja resilienssin tukemista käsittelevä kirjallisuuskatsaus. Resilienssi on kansainvälisesti tunnettu, mutta Suomessa vielä varsin uusi käsite. Viitteitä siitä, että resilienssi olisi tulossa yhä tunnetummaksi myös Suomessa, on olemassa. Osaltaan tähän lienee vaikuttanut positiiviseen psykologiaan pohjautuvan positiivisen pedagogiikan rantautuminen suomalaiseen kouluopetukseen. Perehdyn työssäni selvittämään, mitä resilienssillä tarkoitetaan ja miten se ilmenee vaikeissa olosuhteissa, millaisia tekijöitä resilienssiin yhdistetään sekä millaisia mahdollisuuksia lähdekirjallisuudessa esitetään lasten ja nuorten resilienssin tukemiseen. Tutkimusongelma muodostuu kolmesta kysymyksestä: 1) Mitä resilienssi on ja miten se ilmenee? 2) Millaisten tekijöiden tiedetään olevan yhteydessä resilienssiin? 3) Miten lasten ja nuorten resilienssiä voi edistää ja tukea? Resilienssi on moniulotteinen, vaikeasti määriteltävä ilmiö ja käsite, josta on tehty paljon psykologista tutkimusta vuosikymmenien ajan. Resilienssin käsite ja tutkimus ovat saaneet osakseen myös paljon kritiikkiä, jota käsitellään työssä lyhyesti. Yksilön ilmentämä resilienssi on ilmiönä hyvin suhteellinen: siihen vaikuttavat moninaiset sekä yksilöön itseensä että ympäristöön liittyvät konteksti-, kulttuuri- ja aikasidonnaiset tekijät, joista osa voi toimia riskitekijöinä ja osa suojaavina tekijöinä siten, että nämä tekijät ovat jatkuvassa, monimutkaisessa vuorovaikutteisessa suhteessa keskenään. Yksilön resilienssi on siten kaiken aikaa muuttuva, prosessinomainen ”tila”, jonka tutkiminen ja mittaaminen voi edellä mainituista syistä olla hyvin haasteellista. Lasten ja nuorten resilienssin tukemisessa olennaisia ovat kasvavan yksilön elämään liittyvät arkipäiväiset asiat: suhteet vanhempiin ja muihin lasta lähellä oleviin aikuisiin ja ikätovereihin, kasvuolosuhteet ja kasvatus sekä yhteiskunnan eri järjestelmien ja palveluiden laatu ja toiminta. Yksilön resilienssin kannalta on eduksi, jos resilienssiä edistävistä suojaavista resursseista huolehditaan yhteiskunnan tasolla riittävän hyvin. Koulu tarjoaa luontevan ympäristön ja paljon mahdollisuuksia resilienssin tukemiseen. Yksi tapa lasten ja nuorten resilienssin tukemiseen koulumaailmassa on positiivisen pedagogiikan periaatteiden hyödyntämisen opetuksessa ja kasvatuksessa. Parhaimmillaan lasten ja nuorten resilienssin tukemisella voidaan edesauttaa myönteistä kehitystä ja lopputulemia, erilaisia ongelmia ja syrjäytymiskehitystä ennaltaehkäisten, mikä voi olla monella tapaa merkityksellistä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.