JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielma käsittelee hampaiden autotransplantaatiota kasvavilla lapsilla ja nuorilla. Autotransplantaatiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: tavanomainen autotransplantaatio, intra-alveolaarinen transplantaatio ja tarkoituksellinen uudelleen istutus. Yleisimmin tehdään tavanomaisia autotransplantaatioita, koska niillä on parhaimmat onnistumismahdollisuudet. Autotransplantaatiolla tarkoitetaan hampaan siirtoa paikasta toiseen saman yksilön suussa ja tässä katsauksessa käsitellään pääasiassa kehittyvien hampaiden siirtoja. Hampaiden autotransplantaatioita on tehty jo yli 50 vuotta ja niiden onnistumisprosentit ovat olleet suuria vaihdellen 62–100 prosentin välillä. Autotransplantaatio on hoitovaihtoehto ainoastaan kehittyvässä hampaistossa. Siirrettävän hampaan juurenkehitys täytyy olla kesken, jotta se voidaan siirtää. Siirretty hammas puhkeaa viereisten hampaiden mukana, luo ja ylläpitää alveoliluuta ja ikenen muotoa. Leukojen ja kasvojen kasvun takia lapsille ja nuorille ei voi laittaa implantteja ennen kasvun päättymistä. Autotransplantaation onnistuminen riippuu paljolti leikkaustekniikasta ja kirurgin taidoista. Yleisimpiä siirretyssä hampaassa ilmeneviä komplikaatioita ovat ankyloosi ja erilaiset resorptiot. Siirretystä hampaasta on pidettävä huolta, sillä se on yhtä lailla altis kariekselle ja parodontologisille ongelmille. Potilas täytyy motivoida hyvään omahoitoon. Autotransplantaatioita voitaisiin tehdä enemmänkin jos hampaita olisi ylimäärin tarjolla. Tulevaisuudessa tavoitteena olisi kehittää BioTeeth eli laboratoriossa kehitelty hammas potilaan omista soluista. Näin vältyttäisiin hylkimisreaktioilta ja hammaspuutospotilaille tämä olisi varteenotettava hoitovaihtoehto. Lisäksi työssä on tarkasteltu vuonna 2009–2015 Oulun yliopistollisessa sairaalassa Hammas- ja suusairauksien klinikalla tehtyjä autotransplantaatioita. Näistä selvitettiin muun muassa lähettävä taho, potilaiden kotipaikat, potilaiden iät leikkaushetkellä, potilaiden terveydentila, leikkauksen syy, komplikaatiot ja seuranta-aika. Aineistosta käy ilmi, että yhteensä transplantoitiin 26 hammasta, joista kolme oli intra-alveolaarisia transplantaatioita. Seuranta-ajan puitteissa hampaista menetettiin yksi ja komplikaatioita havaittiin yhdeksässä hampaassa. Kolmesta hampaasta ei ollut seurantatietoja aineistonkeruuhetkellä.