JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkin pro gradu -tutkielmassani E-infinitiivin instruktiivin käyttöä kielenhuollon näkökulmasta. Tutkimusaineistokseni olen kerännyt yhteensä 1000 E-infinitiivin instruktiivin esiintymää: niistä puolet ovat vapaamuotoisesta verkkokeskustelusta eri keskustelufoorumeilta ja toiset puolet lehtitekstejä sisältävästä korpuksesta. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, millaisiin erilaisiin tyyppeihin E-infinitiivin instruktiivin käyttö voidaan jakaa. Lisäksi vertailen, miten käyttö verkkokeskustelun kielessä eroaa julkaistusta tekstistä. Teoreettisena pohjana tutkimukselleni käytän kielenhuollon suosituksia. Vertaan aineistoni tapauksia siihen, mitä kielenhuolto-oppaat ohjeistavat E-infinitiivin instruktiivin käytöstä. Kielenhuollon suosituksissa E-infinitiivin instruktiivi rajataan kolmeen kriteeriin, joiden kaikkien tulisi täyttyä: infinitiivi- ja predikaattiverbien subjekti on yhteinen, verbien kuvaamat prosessit tapahtuvat samanaikaisesti ja infinitiiviverbi saattelee kevyesti predikaattiverbiä. Käytännössä kuitenkin samanaikaisuutta lukuun ottamatta kriteereistä on tietyin ehdoin mahdollista poiketa. Olen jakanut molempien aineistojen tapaukset hyväksyttävään sekä vältettävään käyttöön, ja lisäksi nämä kaksi pääkategoriaa jakautuvat useisiin alaryhmiin. Hyväksyttäväksi käytöksi luokittelin kaiken sen, mikä kielenhuollon suositusten mukaan on sallittua E-infinitiivin instruktiivin käyttöä sekä sellaiset tapaukset, jotka esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja mainitsee sallituiksi poikkeuksiksi tai yksittäistapauksiksi. Vältettävään käyttöön puolestaan luokittelin selkeästi kielenhuollon suositusten vastaisen käytön sekä eräät rajatapaukset, joihin nykysuositukset suhtautuvat aiempaa sallivammin. Kategoriajaon loin verkkokeskustelusta kerätyn aineistoni pohjalta. Hyväksyttävän käytön kategorioita syntyi yhdeksän ja vältettävän käytön kategorioita kahdeksan. Sovelsin samaa jakoa myös korpusaineistoon. Verkkokeskusteluaineistostani hyväksyttäviä tapauksia löytyi enemmän kuin vältettäviä, kun taas korpusaineistossa jako oli toisinpäin. Tulosta selittää osaltaan rajakohdan adpositioiden yleisyys verkkokeskustelukielessä. Molempien aineistojen tapauksessa tavallisinta E-infinitiivin instruktiivin käyttöä edusti kielenhuollon suositusten tyypillisten kriteerien mukainen käyttö. Esiintymistaajuudeltaan toiseksi yleisimpiä olivat essiivillä korvattavissa olevat abstraktimerkityksiset E-infinitiivin instruktiivit. Verkkokeskusteluaineistossa lisäksi rajakohdan adpositiot olivat kolmas merkittävä ryhmä. Korpusaineistossa rajakohdan adpositioita esiintyi vain muutamia. Vältettävän käytön tapausten jakautuminen eri kategorioihin ei eronnut merkittävästi verkkokeskustelu- ja korpusaineistojen välillä. Molemmissa aineistossa valtaosa tapauksista oli adpositiokäyttöön vakiintuneita E-infinitiivin instruktiiveja: esimerkiksi johtuen, koskien tai ajatellen. Muiden alaryhmien edustus jäi kummassakin aineistossa vähäisemmäksi. Adpositioista yleisimmin esiintyviä olivat molemmissa aineistoissa liittyen, riippuen ja johtuen. E-infinitiivin instruktiivin mahdolliset käyttötavat ovat laajempia kuin kielenhuollon suositukset antavat ymmärtää, mutta merkittävä osa käytöstä on toki sellaista, jota hyvässä kielessä olisi syytä välttää. E-infinitiivin instruktiivilla tavoitellaan usein virallisen kuuloista sävyä, ja useimmiten juuri niissä tapauksissa käyttö ei ole kielenhuollon suositusten mukaista, hyväksyttävää tai välttämättä edes helposti ymmärrettävää.