JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää millaisia piirteitä 0–7-vuotiaiden lasten huoltajat arvostavat lasten peleissä ja pelaamisessa, millaiset asiat huoltajilla vaikuttavat pelien ostopäätöksiin ja miten huoltajat haluaisivat, että pelejä käytettäisiin varhaiskasvatustoiminnassa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty internet-kyselyllä keväällä 2016. Pääosa kysymyksistä oli avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Saatuja tuloksia on kvantifioitu, mikäli kvantifioimalla saatujen tilastollisten esitystapojen on nähty tuovan lisäarvoa. Aineisto koostui 62 huoltajan vastauksista. Huoltajat arvostivat pelien opettavuutta ja pelattavuutta. Pelattavuudessa huoltajat arvostivat erityisesti game flow framework -lähestymistavan mukaisista komponenteista rakenteellista ja sosiaalista pelattavuutta. Huoltajille oli siis tärkeää, että pelissä on selkeät säännöt, se on sopivan vaikea lapselle, mahdollistaa yhdessäoloa ja vahvistaa vuorovaikutustaitoja. Lähes kaikkien huoltajien vastauksissa pelin ostopäätökseen vaikuttivat psykologiset tekijät, eli yksilön persoonalliset tarpeet, tavat, kyvyt ja toimintamuodot. Ostopäätökset perustuivat useimmiten huoltajien arvoihin ja asenteisiin, sekä tunne- ja järkiperäisiin motiiveihin. Huoltajien arvoja ja asenteita kuvasi vastauksissa mainitut opetuksellisuus, kehittävyys ja pelin ikärajan huomioiminen. Tunneperäisiksi motiiveiksi luettiin pelattavuuden arvostaminen ja järkiperäisistä motiiveista selvästi eniten esille noussut oli pelin hinta. Myös pelin laatu vaikutti ostopäätökseen. Huoltajien toiveita pelaamiselle varhaiskasvatuksessa kartoitettaessa huoltajat halusivat myös varhaiskasvatustoiminnassa käytettävien pelien opettavan tai kehittävän lasta. He halusivat pelattavan liikunnallisia pelejä, opettavia pelejä sekä lauta- tai korttipelejä. Osa mainitsi myös toiveen pelien monipuolisuudesta varhaiskasvatustoiminnassa. Digitaalisten pelien pelaaminen varhaiskasvatustoiminnassa kuitenkin jakaa huoltajien mielipiteitä. 51,6 prosenttia huoltajista hyväksyi digitaalisten pelien pelaamisen varhaiskasvatustoiminnassa kun taas 45,2 prosenttia ei haluaisi digitaalisia pelejä pelattavan varhaiskasvatustoiminnassa. Huoltajien vastauksissa voidaan nähdä yhtenäisiä piirteitä, mutta tutkimuksen ollessa tapaustutkimus ei tuloksia voi suoraan yleistää. Mikäli tuloksia halutaan yleistää on tutkittava suurempaa otosta taustapopulaatiosta. Voidaan silti todeta, että varhaiskasvattajien olisi hyvä herättää huoltajien kanssa keskustelua peleistä ja pelaamisesta varhaiskasvatustoiminnassa. Lisäksi pelien soveltuvuuteen pedagogiseen käyttöön tulisi kiinnittää huomiota.