University of Oulu

Effects of combined in utero and lactational exposure of 2,3,7,8-tetrachlorodibenzo-p-dioxin on early development of bone

Saved in:
Author: Kauppinen, Sami1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Health Sciences
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706132666
Language: English
Published: Oulu : S. Kauppinen, 2017
Publish Date: 2017-06-13
Physical Description: 23 p.
Thesis type: Bachelor's thesis
Description:

Abstract

Dioxins are environmental contaminants belonging to a group known as persistent organic pollutants (POPs). Dioxins as many other POP’s have been identified as endocrine disruptors and they have various systemic effects. 2,3,7,8-Tetrachlorodibenzo-p-dioxin (TCDD) is the most potent toxin of the dioxin family and it is known to affect bone tissue through aryl hydrocarbon receptor. Aim is to study dose dependent effects of maternal TCDD exposure on early bone development in offspring.

TCDD was mixed in corn oil and a single weight adjusted dose of TCDD was administrated to pregnant Sprague-Dawley rats on 11th gestational day. This resulted in following groups: Control group: 0μg/kg bw, Group 1: 0,03 μg/kg bw, Group 2: 0,1 μg/kg bw, Group 3: 0,3 μg/kg bw, Group 4: 1,0 μg/kg bw. Offspring was at postnatal day (PND) 7 and bone samples were harvested for imaged with μCT analyses.

Tibias showed decreases in parameters defining bone morphology in both sexes especially with low doses. Male tibias were also associated with a smaller overall cross-sectional size in the highest dose. Femurs had only minor changes in both sexes.

In conclusion, there are significant changes with the low doses (0.03–0.3 μg/kg) and with the high dose (1 μg/kg) in both female and male tibias. Changes in bone morphology and geometry indicate of disturbed bone development, both of which have a direct implication on biomechanical properties.

see all

Tiivistelmä

Dioksiinit kuuluvat pysyvien orgaanisten ympäristömyrkkyjen ryhmään. Kuten monet muutkin pysyvät ympäristömyrkyt, dioksiinit häiritsevät hormonitoimintaa ja niillä laaja kirjo systemaattisia vaikutuksia. 2,3,7,8-Tetraklooridibentso-p-dioksiini (TCDD) on tämän ryhmän potentein ympäristömyrkky, jonka tiedetään vaikuttavan luun kehitykseen ja homeostaasiin aryylihiilivetyreseptorin kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kehityksen aikana saatu TCDD alistus vaikuttaa luun mikrorakenteeseen eri annoksilla.

Raskaana olevia Sprague.Dawley rottia altistettiin TCDD-kertaannoksella 11 päivää hedelmöityksen jälkeen. Tutkimuksessa käytettiin viittä eri TCDD-altistustasoa, jotka annettiin normalisoituina painon mukaan. Altistus annettiin kerta-annoksena suun kautta, jolloin saatiin seuraavat ryhmät: 0 μg/kg, Ryhmä 1: 0,03 μg/kg, Ryhmä 2: 0,1 μg/kg, Ryhmä 3: 0,3 μg/kg, Ryhmä 4: 1,0 μg/kg. Poikaset (38N, 37U) lopetettiin seitsemän päivää syntymän jälkeen, jonka jälkeen reisi- ja sääriluu kuvattiin mikrotietokonetomografialaitteella mikrorakenneanalyysejä varten.

Molemmissa sukupuolissa sääriluiden morfologiaa kuvaavilla parametreilla oli laskua verrattuna kontrolliryhmään. Reisiluun parametreista naarailla ja uroksilla löytyi vain pieniä muutoksia.

Jopa erittäin pienet annokset häiritsevät luun kehitystä. Ilmiö oli selvä etenkin sääriluissa, mutta ei niinkään reisiluissa. Muutokset luun morfologiassa ja geometriassa kehityksen varhaisessa vaiheessa voivat johtua luun kasvun hidastumisesta tai muista kasvuhäiriöistä.

see all

Subjects:
Copyright information: © Sami Kauppinen, 2017. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.