JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä kandidaatintutkielma liittyy Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskuksessa tehtyyn tutkimus- ja suunnittelutyöhön, jossa kehitetään virtuaalista 3D-mallia Oulun keskustasta. Tutkielman poikkitieteellisyys toimii esimerkkinä soveltavan antropologian käyttömahdollisuuksista tietotekniikan tutkimuksessa ja uusien teknologioiden kehitystyössä. Tutkimuskohteena oli selvittää oululaisnaisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta sekä mielipiteitä ja kehitysideoita hyödylliseen virtuaalikaupunkiin osallistavien suunnitteluantropologian menetelmien avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli yrittää nähdä näiden kahden kaupunkitilan välinen vuorovaikutuksellinen, toisiaan hyödyttävä suhde, sekä osallistaa naisia enemmän teknologiatutkimuksen pariin. Naiset saivat määritellä kaupunkilais-identiteettinsä itse, ja tavoitteena oli myös tutkia, vaikuttaako sukupuoli kaupunkitilan käyttöön. Metodina käytettiin pelkkien haastattelujen sijaan työpajamenetelmää, jonka avulla naiset pääsivät testaamaan 3D-mallia ryhmissä ja suunnittelemaan toiveidensa mukainen virtuaalinen Oulu. Työpajassa oli myös kaksi muuta tehtävää, joiden avulla selvitettiin naisten kokemuksia ja toiveita viihtyisästä Oulun kaupungin keskustasta miellekarttatehtävän ja väittelytehtävän avulla. Naiset saivat suunnitella oman versionsa sekä fyysisestä kaupunkitilasta, eli kaupungin keskustasta, että virtuaalisesta kaupunkitilasta eli 3D-mallista. Yksilö- ja ryhmähaastattelumenetelmät kulkivat rinta rinnan koko työpajan keston ajan. Työpaja kuvattiin videokameralla ja osallistuva havainnointi toteutui osittain tutkijan osallistuessa haastattelemisen lisäksi myös väittelytehtävään. Työpajan aikana naiset tekivät tehtäviä sekä yksin että ryhmässä ja keskustelua syntyi runsaasti. Fyysinen kaupunkitila näyttäytyi materiaalisten ja ei-materiaalisten tarpeiden täyttäjänä ja siellä piti saada myös oleskella kuluttamatta. Kaikki osallistujien kokemukset ja toiveet viihtyisästä kaupunkitilasta ilmenivät suunnitelmissa hyödyllisestä virtuaalisesta kaupungista, eli tässä oli nähtävissä kahden kaupunkitilan välinen mahdollinen vuorovaikutuksellinen suhde. Tärkeimmät tutkimustulokset olivat havainto siitä, ettei sukupuoli pelkästään määritä kaupunkitilan käyttöä sekä fyysisen kaupunkitilan toiveiden heijastuminen virtuaaliseen kaupunkitilaan ja päinvastoin. Lopputulema oli, että virtuaalisen kaupunkimallin kokemus voisi parantaa fyysisen kaupungin palveluiden saatavuutta ja fyysisen kaupungin kokemuksellisuus taasen voisi tuoda ideoita virtuaaliseen kaupunkiin.