JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Oulun yliopiston psykiatrian klinikan tutkimussuuntausten historiaa vuodesta 1965 vuoteen 1979. Päätutkimuskysymyksenä on, miten psykiatrian eri suuntaukset, joista merkittävimpiä olivat sosiaalipsykiatria, psykoanalyysi ja biologinen psykiatria, ilmenivät Oulun klinikan psykiatrisessa tutkimustoiminnassa. Hypoteesi oli, että edellä mainitut kolme suuntausta ilmenisivät klinikan tutkimuksissa. Pääkysymys jakautuu alakysymyksiin, joita ovat: ketkä edustivat mitäkin suuntausta? Erottuiko jokin suuntaus selkeästi muista, tai oliko jokin suuntaus suositumpi kuin muut? Millainen oli vuorovaikutus eri suuntausten ja niiden edustajien välillä? Miten psykiatrian suuntaukset vaikuttivat esimerkiksi hoitomuotojen kehittämiseen klinikalla? Tutkielman tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat haastatteluaineisto sekä tutkimusajankohtana Oulun yliopiston psykiatrian klinikalla laaditut väitöskirjat ja erilaiset tieteelliset julkaisut esimerkiksi Lääkärilehti Duodecimissa. Haastatelluiksi tulivat psykiatrian klinikalla professoreina toimineet Pekka Tienari ja Matti Isohanni sekä psykiatrit Erkki ja Leena Väisänen. Haastateltavat valikoituivat klinikalla viettämänsä ajan, asiantuntemuksensa ja psykiatrisen suuntautumisensa perusteella. Edellä mainittujen lisäksi lähdemateriaalina toimivat myös klinikan vuosikertomukset sekä sanomalehti Kalevaan tutkimusajankohdan puitteissa laadittuja klinikkaa koskevat kirjoitukset. Tutkimusprosessin aikana kävi ilmi, että Oulun yliopiston psykiatrian klinikalla merkittävimpiä tutkimussuuntauksia oli kolme: sosiaalipsykiatrinen, psykoanalyyttinen ja psykosomaattinen. Vastoin alkuperäistä olettamaa, biologinen tutkimuslinja ei ollut tutkimusajankohtana Oulun klinikalla merkittävässä asemassa. Sosiaalipsykiatrinen suuntaus oli vahvasti edustettuna esimerkiksi Erkki Väisäsen ja Matti Isohannin toimesta. Sen myötä pinnalla olivat avohoidon kehittäminen sekä mielisairaalaympäristön jalostaminen terapeuttiseksi, mahdollisimman vähän lääkkeitä ja pakkokeinoja hyödyntäväksi yhteisöksi. Psykoanalyysi oli tutkimusajankohtana hiipuva suuntaus etenkin lääketieteen piireissä, mutta Oulun psykiatrian klinikan psykoterapian ja lääketieteellisen psykologian professorina toiminut Tor-Björn Hägglund oli vahvasti psykoanalyyttiseen psykiatriaan suuntautunut, minkä vuoksi analyysi oli läsnä myös klinikan toiminnassa. Tutkimusajankohtana ei kuitenkaan ilmaantunut yhtään psykoanalyysiin perustuvaa väitöskirjaa, ja analyysiin suuntautuneet etääntyivätkin muusta klinikan väestä. Psykosomatiikka puolestaan kukoisti Oulussa tutkimusten muodossa. Aiheesta ilmestyi peräti kolme väitöskirjaa. Hoitomenetelmien kehitykseen psykosomatiikka ei kuitenkaan näkyvästi vaikuttanut.