JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan yhdyskuntarakenteiden merkitystä osana kestävää liikennepolitiikkaa. Tutkielmassa keskitytään Itä- ja Pohjois-Suomen alueille suunnattuihin liikennestrategioihin ja niiden sisältämiin tavoitteisiin pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen osalta. Tutkimusalueena on Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat — lähempänä tarkastelunkohteena ovat Lappi ja Etelä-Savo. Tutkielman keskeiset teoreettiset käsitteet ovat kestävä liikennepolitiikka, yhdyskuntarakenne, kaupunki-maaseutu-alueluokitus, kestävä kehitys, saavutettavuus, matkustusmuodot, työssäkäyntialueet, liikenne ja liikennestrategiat. Tutkielmassa pyritään vastaamaan siihen, onko Itä- ja Pohjois-Suomen alueille suunnatuissa liikennestrategioissa kestäviä liikennepoliittisia tavoitteita pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen suhteen sekä tarkastellaan sitä, ovatko ne ristiriidassa Itä- ja Pohjois-Suomen yhdyskuntarakenteiden ja alueellisten erityispiirteiden kanssa. Aineistona toimivat seuraavat liikennestrategiat: Lapin liikenne 2020 (2000), Lapin ilmastostrategia 2030 (2011), Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan liikennestrategia (2010) sekä Itä-Suomen liikennestrategia (2015). Kestävää liikennepolitiikan ja yhdyskuntarakenteiden määritelmiä tarkastellaan erityisesti Replogle ja Hughes (2012), Goldman ja Gorham (2006), Ristimäen et al. (2005, 2010, 2011) ja Helmisen et al. (2014) ajatusten avulla. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty Tilastokeskuksen tilastoja sekä muita julkisrahoitteisesti tuotettuja selvityksiä. Aineistosta selviää, että jokaisessa Itä- ja Pohjois-Suomen alueelle suunnatussa liikennestrategiassa on kestäviä liikennepoliittisia tavoitteita pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen suhteen. Tavoitteet ovat pääsääntöisesti linjassa tutkielmassa esiteltyjen kestävän liikennepolitiikan määritelmien kanssa ja liikennestrategioista välittyy hyvin tietoisuus kestävän kehityksen tärkeydestä. Itä- ja Pohjois-Suomen yhdyskuntarakenteita ja alueellisia erityispiirteitä tarkasteltaessa näyttää kuitenkin siltä, että strategioiden sisältämät kestävät liikennepoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa lähtökohtaisesti vain isommissa kaupungeissa. Harvaan asutuilla alueilla kestävistä liikennepoliittisista ratkaisuista ainoastaan joukkoliikenteen kasvattaminen näyttäisi olevan realistista. Tulevaisuudessa kestävien liikennepoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan joko kokonaisvaltaista yhdyskuntarakenteellista muutosta tai sitten konkreettisia toimia sille, miten sopeutua hajautuvien yhdyskuntarakenteiden tuomiin haasteisiin. Tutkielma on oivallinen, jos haluaa tutustua Itä- ja Pohjois-Suomen alueille suunnattujen liikennestrategioiden sisältämiin kestäviin liikennepoliittisiin tavoitteisiin ja peilata niitä Itä- ja Pohjois-Suomen yhdyskuntarakenteisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin. Tutkielma voi toimia myös hyvänä pohjana, jos halutaan syventää tutkimusta siitä, miten yhdyskuntarakenteita tulisi kehittää kestävien liikennepoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi niin taajamissa, kuin harvaan asutuilla alueilla.