JultikaUniversity of Oulu repository

Työttömyys sekä mielenterveys ovat tutkimuksen kohteina ajankohtaisia sekä mielenkiintoisia. Lisäksi ne koskettavat ja vaikuttavat globaalisti yksilöistä kansakuntiin. Molempia, sekä työttömyyttä että mielenterveyttä, on tutkittu paljon niin yhdessä kuin erikseen. Työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen nähdään yhtenä tärkeimpänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Mielenterveys on taas avainasemassa jokaisen yksilön elämässä. Työttömyyden tiedetään vaikuttavan negatiivisesti sekä terveyteen että kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Huono terveys ja varsinkin mielenterveysongelmat ovat yhteydessä korkeampaan työttömyysriskiin ja pidempään työttömyyden kestoon. Yhteyttä näiden tekijöiden on havaittavissa molempiin suuntiin. Tutkielman tavoitteena on antaa katsaus työttömyyden ja mielenterveyden väliseen yhteyteen kansainvälisen tutkimuksen tasolla, että konkreettisina tuloksina käyttäen Suomea koskevaa aineistoa. Tutkielma perustuu kirjallisuuden lisäksi empiiriseen tutkimukseen, jossa tarkastellaan Suomessa työttömyyden ja mielenterveyden välistä yhteyttä. Aineistona käytetään mielenterveysindeksiä ja työttömien osuutta koko työvoimasta. Tarkastelun aikaväli on vuodesta 2001 vuoteen 2013 sisältäen kaikki Suomen 313 kuntaa. Tutkimuksessa otetaan myös huomioon mahdolliset kontrollitekijät. Kontrollitekijöinä käytettävät muuttujat ovat kuntien yleinen pienituloisuusaste, alkoholin kulutus ja avioerot. Tutkimuksessa käytetään regressioanalyysiä, jonka avulla tutkitaan yhden tai useamman selittävän muuttujan vaikutusta selitettävään muuttujaan. Sen avulla pyritään vastaamaan vaikuttaako työttömyys mielenterveyteen, ja jos vaikuttaa, niin kuinka voimakas vaikutus on. Tulokset on raportoitu taulukkoina ja tulokset analysoitu. Tuloksista nähdään, että alhaisemman työttömyyden kunnissa, kun työttömyys on alle tai tasan kahdeksan prosenttia, työttömyyden ja mielenterveyden välinen yhteys on negatiivinen. Työttömyysprosentin kasvu alentaa mielenterveysindeksiä, eli työttömyyden kasvaessa mielenterveys kohenee. Tämä oli tutkimuksen kannalta yllättävä havainto; mikä johtaa näissä kunnissa parempaan mielenterveyteen, vaikka työttömyys lisääntyy. Tulos oli päinvastainen työttömyysasteen ollessa korkeampaa kuin kahdeksan, silloin tekijöiden välillä vallitsee positiivinen yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, että työttömyyden nousu näissä kunnissa tarkoittaa mielenterveyden heikkenemistä. Tältä osin tutkielman tulos näyttäytyy siis yhdenmukaisena aiemman tiedon ja tutkimuksen kanssa.