JultikaUniversity of Oulu repository

Suomessa astui voimaan uusi varhaiskasvatuslaki vuosina 2015–2016, kun varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä linjattiin vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Uusi lainsäädäntö herätti vilkkaan keskustelun varhaiskasvatuksen yhteiskunnallisista tehtävistä ja lainsäädäntöprosessin epäjohdonmukaisuudesta. Eritoten vuoden 2016 lakimuutosten säästötavoitteet saivat kritiikkiä osakseen. Varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen oli ajankohtaista tutkia sen vaikutuksia ja lainsäädännön vaikutuksiin liittyviä tulkintoja. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää päiväkodin johtajien tulkintoja varhaiskasvatuslaista. Se toteutettiin osana VakaVai-hanketta, mikä selvitti varhaiskasvatuslainsäädännön muutosten vaikutuksia. Tutkimuskysymyksenä oli: Miten päiväkodin johtajat tulkitsevat uutta varhaiskasvatuslakia? Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kerronnallista lähestymistapaa. Kerronnallisuus ilmeni tietämisen tapana, jolloin päiväkodin johtajien tulkintojen kautta saatiin tietoa varhaiskasvatuslaista ja sen vaikutuksista. Johtajien tulkinnat olivat sidoksissa aikaan ja kontekstiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä päiväkodin johtajaa Manner-Suomen kunnissa. Aineisto analysoitiin kahdella eri tavalla. Temaattisessa analyysissa selvitettiin kerronnan sisältöä ja kertomuksellisessa analyysissa muodostettiin uusi kertomus aineiston pohjalta. Johtajien tulkinnat liittyivät lain sisältöön ja sen tuomiin vaikutuksiin päiväkodin arjessa. Johtajat pitivät laissa hyvänä sitä, että siinä painottui lapsen etu ja sillä oli positiivisia vaikutuksia varhaiskasvatukseen, mutta johtajat näkivät laissa myös puutteita. Johtajat korostivat tulkinnassaan lain velvoittavuutta. Lainsäädännön muutokset olivat haastaneet päiväkotien työyhteisöjä tarkastelemaan ja kehittämään toimintatapoja sekä keskustelemaan ja oppimaan yhdessä. Johtajat ja työyhteisö ymmärsivät vanhempien ja lasten osallisuuden eri tavoin. Päiväkodin johtajilla oli eriäviä tulkintoja liittyen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen, suhdeluvun kasvattamiseen ja lain tavoitteisiin. Varhaiskasvatuslaki oli odotettu muutos ja se osoittaa suuntaa kehittämiselle, laadulle ja arvioinnille. Tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuslain haltuunottoa pitää johtaa, koska työyhteisöissä voi olla eriäviä käsityksiä, mitä laki tarkoittaa käytännössä. Konteksti vaikuttaa myös siihen, mitkä asiat painottuvat varhaiskasvatuslain haltuunotossa. Varhais-kasvatuslaki ohjaa tarkemmin nyt sisällöllistä laatua, mutta parempaa määrällistä laadun määrittelyä myös kaivataan.