JultikaUniversity of Oulu repository

Erilaiset matematiikan haasteet ja oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Ne hankaloittavat arkea monin tavoin ja voivat aiheuttaa itsetunto-ongelmia sekä ahdistusta. Matematiikan oppimisvaikeuksilla on yhteys myös jatko-opintoihin ja työelämään sijoittumiseen. Kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä tarkoitetaan kaikkia niitä kodin ja koulun toimia, joiden tarkoituksena on edistää lapsen oppimista, kehitystä ja hyvinvointia. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön velvoittavat sekä Perusopetuslaki että Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (Opetushallitus, 2014). Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, millaista kodin ja koulun välistä yhteistyötä opettajat ovat tehneet tilanteissa, joissa lapsella on haasteita matematiikassa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten opettajat ovat kokeneet kyseisen yhteistyön. Täysin vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Tutkielma tuo siis oman lisänsä aiheesta käytävään keskusteluun. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä sähköisen kyselyn vastauksesta. Kysely sisälsi pääasiassa avoimia laadullisia kysymyksiä. Kyselyyn vastanneista opettajista kaikki työskentelivät tutkimushetkellä alakoulussa Pohjois-Suomessa. Opettajista osa toimi luokanopettajana, osa erityisopettajana ja yksi erityisluokanopettajana. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisesti. Analyysiprosessia ovat ohjanneet sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin että fenomenografian periaatteet. Tutkimustulokset osoittavat, että kodin ja koulun välillä on tehty monipuolista yhteistyötä matematiikan haasteiden yhteydessä. Yhteistyön muodot jaetaan tutkielmassa kolmeen pääluokkaan: yhteydenpitoon, matematiikan kotiharjoitteluun sekä kasvatuskumppanuuteen. Kokemukset yhteistyöstä jaetaan positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin kokemuksiin. Positiivisia kokemuksia yhteistyöstä ilmenee aineistossa eniten. Tutkimustuloksia on tulkittu lapsen edun ja opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisen kannalta sekä Epsteinin (2011) teoriaan peilaten. Opettajien positiiviset kokemukset yhteistyöstä syntyvät tilanteissa, joissa lapsen etu toteutuu. Haasteita koetaan silloin, kun lapsen etu ei pääse toteutumaan. Fenomenografiselle tutkimukselle tyypillistä on kontekstuaalisuus. Tulokset eivät siis sellaisenaan ole yleistettävissä tai siirrettävissä muihin konteksteihin. Ne voivat kuitenkin auttaa kasvattajia kehittämään kodin ja koulun välisen yhteistyön toimintatapoja käytännön työssään. Tutkielman tavoitteena on kannustaa kotia ja koulua yhdessä luomaan kannustava ja positiivinen ilmapiiri, joka antaa hyvät edellytykset lapsen matematiikan oppimiselle.