JultikaUniversity of Oulu repository

Sukupuoli on asia, josta jokaisella on jokin mielipide, käsitys ja kokemus. Suomessa jokaiselle lapselle määritetään juridinen naisen tai miehen sukupuoli heti syntymän yhteydessä. Intersukupuolisten kohdalla määrittely vaikeutuu ja lapsia medikalisoidaan juridisiin sukupuoliin sopiviksi. Transsukupuolisilla juridinen sukupuoli ei vastaa kokemusta omasta sukupuolesta. Jokaisessa koulussa ja luokkahuoneessa on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia oppilaita, ja oppilaita, jotka eivät ilmennä sukupuoltaan sukupuolinormien mukaisesti. Heteronormi on syrjivä normi, jonka mukaan oikeutetaan ja normalisoidaan vain tietynlaiset sukupuolet, kehollisuus ja seksuaalisuus. Heteronormatiivisuudessa nähdään olevan vain naisia ja miehiä. He nähdään omina erillisinä homogeenisinä ryhminä, joissa naisille oikeutetaan feminiinisyys ja miehille maskuliinisuus. Naiset ja miehet nähdään heteroseksuaaleina hierarkkisessa arvojärjestyksessä, jossa mies nähdään arvokkaampana. Heteronormatiivisuus syrjii naisia ja miehiä, jotka eivät ilmaise sukupuoltaan heille ominaisilla feminiinisillä tai maskuliinisilla tavoilla, sukupuolivähemmistöjä ja ei-heteroseksuaaleja. Heteronormatiivisuus on esteenä tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen koulun toimintakulttuurin toteutumiselle. Heteronormatiivisuuden toisintamisen taustateoriana olen käyttänyt Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuutta, jossa sukupuolta tehdään useiden toistojen kautta, jonka seurauksena syntyy vaikutelma luonnollisesta sukupuolesta. Koulun toimintakulttuuria tarkastelen Edgar Scheinin kulttuuristen tasojen mallilla, jossa kulttuurin nähdään rakentuvan kolmesta tasosta: näkyvistä artefakteista, kirjatuista arvoista ja tavoitteista, sekä perusoletuksista. Tutkimukseni on laadullista, jota ohjaa fenomenografinen tutkimusote. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millä tavoin luokanopettajat käsittävät sukupuolen ja heteronormatiivisuuden, 2) Millä tavoin heteronormatiivisuutta toisinnetaan koulun toimintakulttuurissa luokanopettajien käsityksissä, ja 3) Millä tavoin heteronormatiivisuutta puretaan koulun toimintakulttuurissa luokanopettajien käsityksissä. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että luokanopettajat ja alakoulut toisintavat heteronormia alakoulun toimintakulttuurissa enemmän, kuin purkavat sitä. Luokanopettajat toimivat omien perusoletustensa ja yhteiskunnassa vallalla olevan heteronormin mukaan. Opetussuunnitelmaan kirjatut arvot, tavoitteet ja periaatteet eivät näy valtaosin artefakteissa, kuten opettajien käytännöissä tai puhutussa kielessä. Perusoletukset ovat esteenä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle, sekä niiden kehittämiselle alakoulun toimintakulttuurissa.