JultikaUniversity of Oulu repository

Tarkastelen pro gradu -työssäni suomalaisen kriminologian vaiheita, tutkimusta ja kriminaalipoliittista ajattelua oikeuspsykiatri Martti Kailan tutkimusten ja tekstien kautta vuosina 1935‒1955. Kaila tunnetaan suomalaisen psykiatrian isänä ja hänen rikollisuutta koskevat käsityksensä ja kriminaalipoliittiset ajatuksensa heijastavat laajemmin tutkimuksen ajankohdan kriminologisia käsityksiä Suomessa. Tutkielma on luonteeltaan perustutkimus. Lähestyn aihetta sosiaalisen insinööritaidon näkökulmasta ja lähteitä tarkastelen systemaattisen analyysin menetelmällä, kysymyksen ja vastauksen logiikalla. Päälähteinä opinnäytteessä käytän Martti Kailan Nuorisorikollisuus-tutkimusta vuodelta 1950, hänen Vankeinhoito-lehteen kirjoittamaansa artikkelisarjaa ”Rikollisuus ja sen vastustaminen” vuodelta 1939 sekä Kailan Lakimies-lehteen vuonna 1940 kirjoittamaa artikkelia ”Sterilisoimislain ja kastraatiota koskevien säännösten ja niiden täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisuudesta”. Muina lähteinä käytän kasvatuksen, sosiaalihuollon ja juridiikan alan lehtien aikalaiskirjoituksia. Lähteiden kautta valottuvat sekä Kailan roolit tutkijana, sosiaalisena suunnittelijana ja kriminaalipoliittisena vaikuttajana rinnakkain aikalaiskeskustelun kanssa. Tutkimuksessaan Kaila näki etenkin rikkinäisistä, isättömistä, köyhistä ja alkoholiongelmaisista kotien aiheuttavan nuorisorikollisuutta. Modernina ajattelijana hän piti rikollisuutta poikkeuksellisesti lähes normaalina. Kaila oli hoito-optimistinen, humaani ja ymmärtävä psykiatri. Kriminaalipoliittisessa keskustelussa hän asettui nuorten rikoksentekijöiden puolelle ja peräänkuulutti kirjoituksissaan nuorisoa ymmärtävien ammattilaisten ja huoltotoimien merkitystä sekä kaikkien nuorten tasapuolista huoltoa. Vankien oikeudenmukaista kohtelua kastraatiokysymyksessä hän peräänkuulutti sterilisaatiolain tultua voimaan. Kaila oli psykiatrina johtava rikollisuuden asiantuntija Suomessa ja hänen toi monipuolisen vaikuttajan roolissa humaaniutta ankaraan kriminaalipoliittiseen keskusteluun. Kriminaalipsykiatrian historia kaipaa lisätutkimusta muiden Suomessa rikollisuutta tutkineiden psykiatrien osalta, jotka tutkivat tapa-, uusinta-, ja sotarikollisuutta. Kailan työ kliinikkona ja opettajana rikollisuuden asiantuntijan roolin ulkopuolella vaatii lisätutkimusta.