Legendoja ja historiaa Alppien korkeuksissa
Marquilie, Franck (2018-02-07)
Marquilie, Franck
F. Marquilie
07.02.2018
© 2018 Franck Marquilie. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802091197
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802091197
Tiivistelmä
Ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät jo Kreikan mytologiasta (Herkules olisi avannut reitin kulkiessaan Hebreidien puutarhaan) ja Janus linnoituksen juuressa Hannibalin norsut kulkivat (218 eKr.). Vanhimmat artekfaktit ovat teräskaudelta (900–700 eKr.) ja reitti oli olemassa jo 600 eKr. (Via Heraklia). Vanhin löydetty kolikko on roomalainen vuodelta 297 eKr.. Julius Cesar, legioonineen, marssi kukkulan kautta valloittaakseen Gallian (58 eKr.). Kaarle Suuri näki Mont-Genèvre:n roomalaiset temppelirauniot (773), silloin kun hän oli menossa ahdistelemaan Italian Lombardiaa...
Muutamia vuosia sitten julkaisin omakustanteisen kirjan joka käsitteli Januksen linnoitusta (200 s.). Januksen Maginot: n linjan bunkkerit ja vanhempi rauhanajan kasarmi näkyvät alppimajani terassilta ja siellä maistellessani kahvia, mietiskelin millä tavalla tuohon historiallisesti merkittävään paikkaan saataisiin elämää jatkossakin.
Vuonna 2008, Montgenèvre:n kunnan tilauksena, sain tehtäväkseni perustaa paikallisen museon tyhjillään olevaan tilaan (entinen tullirakennus). Totesin että tuorein julkaisu oli 1800- luvulta. Tilauksessa määriteltiin kolme aihetta: ylitysreitin historia, kirkollinen vaellusreitti (Saint-Jacques de Compostelle ja sen majapaikat) sekä paikan sotilaallinen merkitys ja tapahtumat. Pari vuotta aiemmin kunta oli tilannut minulta Janus- linnoituksen kuntoarvion tulevaa museota ajattelen.
Kun Januksen museoprojekti on toistaiseksi siirtynyt tulevaisuuteen, katsoin ajankohtaiseksi tehdä diplomityön jatkeena kymmenen vuoden, sekä arkistossa että kentällä «in situ», kestänyt dokumentointityön jatkeena. Diplomityöni jakautuu kahteen osaan: rakennushistorialliseen selvitys (RHS) sekä projektiosaan, joka kostuu restauroinnista ja museo/auditorion uudissuunnitelmasta.
RHS on toteutettu Ranskan Museoviraston ohjeen mukaan, missä dokumentointi ja arkiston monipuolinen tutkiminen ovat melko olennaisia. Tehtävää vaikeutti se että aiempia julkaisuja (paitsi omia) ei ollut olemassa. Suurin osa lähteistä löytyi armeijan arkistosta (Service Historique de la Défense, Vincennin linnassa, Pariisi), Ranskan Kansallis- kirjastosta (Gallica Base), paikkallisen läänin arkistosta, Grenoblin Vuoristojääkärien museon kokoelmasta sekä Lyonin Armeijan kirjaston arkistosta. Valtaosa dokumenteista on julkaisemattomia. Projektiosa jakautuu kahteen: restaurointi- sekä entisöintiosaan (etelä-lännen puoli) ja uuteen museo / auditorio- osaan (itä-pohjoisen puoli). Haasteena on, yleisilmeittä muuttamatta (museoviraston vaatimus), yhdistää uutta vanhaan ja luoda uudiskäyttöä linnoitukseen, sen historian jatkeeksi.
Muutamia vuosia sitten julkaisin omakustanteisen kirjan joka käsitteli Januksen linnoitusta (200 s.). Januksen Maginot: n linjan bunkkerit ja vanhempi rauhanajan kasarmi näkyvät alppimajani terassilta ja siellä maistellessani kahvia, mietiskelin millä tavalla tuohon historiallisesti merkittävään paikkaan saataisiin elämää jatkossakin.
Vuonna 2008, Montgenèvre:n kunnan tilauksena, sain tehtäväkseni perustaa paikallisen museon tyhjillään olevaan tilaan (entinen tullirakennus). Totesin että tuorein julkaisu oli 1800- luvulta. Tilauksessa määriteltiin kolme aihetta: ylitysreitin historia, kirkollinen vaellusreitti (Saint-Jacques de Compostelle ja sen majapaikat) sekä paikan sotilaallinen merkitys ja tapahtumat. Pari vuotta aiemmin kunta oli tilannut minulta Janus- linnoituksen kuntoarvion tulevaa museota ajattelen.
Kun Januksen museoprojekti on toistaiseksi siirtynyt tulevaisuuteen, katsoin ajankohtaiseksi tehdä diplomityön jatkeena kymmenen vuoden, sekä arkistossa että kentällä «in situ», kestänyt dokumentointityön jatkeena. Diplomityöni jakautuu kahteen osaan: rakennushistorialliseen selvitys (RHS) sekä projektiosaan, joka kostuu restauroinnista ja museo/auditorion uudissuunnitelmasta.
RHS on toteutettu Ranskan Museoviraston ohjeen mukaan, missä dokumentointi ja arkiston monipuolinen tutkiminen ovat melko olennaisia. Tehtävää vaikeutti se että aiempia julkaisuja (paitsi omia) ei ollut olemassa. Suurin osa lähteistä löytyi armeijan arkistosta (Service Historique de la Défense, Vincennin linnassa, Pariisi), Ranskan Kansallis- kirjastosta (Gallica Base), paikkallisen läänin arkistosta, Grenoblin Vuoristojääkärien museon kokoelmasta sekä Lyonin Armeijan kirjaston arkistosta. Valtaosa dokumenteista on julkaisemattomia. Projektiosa jakautuu kahteen: restaurointi- sekä entisöintiosaan (etelä-lännen puoli) ja uuteen museo / auditorio- osaan (itä-pohjoisen puoli). Haasteena on, yleisilmeittä muuttamatta (museoviraston vaatimus), yhdistää uutta vanhaan ja luoda uudiskäyttöä linnoitukseen, sen historian jatkeeksi.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]