Kroonisen C-hepatiitin hoito ja hoitotulokset Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2011–2013 |
|
Author: | Haikio, Ville1 |
Organizations: |
1University of Oulu, Faculty of Medicine, Medicine |
Format: | ebook |
Version: | published version |
Access: | open |
Online Access: | PDF Full Text (PDF, 0.7 MB) |
Persistent link: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201803231382 |
Language: | Finnish |
Published: |
Oulu : V. Haikio,
2018
|
Publish Date: | 2018-03-29 |
Thesis type: | Other thesis |
Tutor: |
Koskela, Ritva |
Reviewer: |
Koskela, Ritva Vasunta, Riitta-Liisa |
Description: |
Tiivistelmä C-hepatiitin hoitoon on saatu vuodesta 2014 alkaen uusia toisen sukupolven virusspesifisiä lääkkeitä, joilla on vähän haittavaikutuksia ja hyvät hoitotulokset. Aiemmin käytössä oli interferonin ja ribaviriinin yhdistelmähoito, jolla oli runsaasti sivuvaikutuksia ja hoitotulokset olivat heikompia kuin nykyhoidolla. Hoidon onnistumiseen vaikuttivat vanhalla yhdistelmähoidolla esimerkiksi viruksen genotyyppi, potilaan ikä ja maksan tila. Hoitotulokset vaihtelivat vanhalla hoidolla genotyypin mukaan 50:n ja 80 %:n välillä. Tutkimusaineistoksi valittiin OYS:ssa vuosina 2011–2013 hoidetut kroonista C-hepatiittia sairastaneet potilaat, joita oli 63. Potilaista kerättiin esitietoja, joita luokiteltiin ja vertailtiin hoitotulosten saavuttamiseen SPSS-tietojenkäsittelyohjelman avulla. Tyypillinen potilas tutkimuksessa oli huumeidenkäyttöhistorian omaava ja todennäköisesti likaisesta neulasta C-hepatiittitartunnan saanut 34,3-vuotias mies, jolla oli genotyypin 3 C-hepatiittivirus. Pysyvän hoitovasteen (SVR) saavutti koko potilasjoukosta 53 potilasta (84,1 %). Nopean hoitovasteen (RVR) saavutti 40 potilasta (63,5 %) ja hoitovasteen hoidon lopussa (ETR) 57 potilasta (90,5 %). 57 potilasta (90,5 %) sai suunnitellun hoidon loppuun asti. Näistä 53 potilasta (93,0 %) saavutti SVR:n. Iällä, genotyypillä tai muillakaan potilaan ominaisuuksilla ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja SVR:n saavuttamiseen verrattaessa. Vastaavanlaisia tuloksia potilaiden esitietojen ja hoidon haittojen osalta on kirjallisuudesta löydettävissä. Tämän tutkimuksen hoitotulokset ovat kokonaisuudessaan parempia kuin mitä lähteinä käytetyssä kirjallisuudessa. Eroja ei kuitenkaan saatu esimerkiksi genotyypin ja RVR:n suhteessa SVR:ään. Saatuja tuloksia voi sekoittaa se, että potilaiden määrä on pieni. Maksavaurioasteeltaan lievimpiä genotyypin 1 potilaita ei tutkimusaikana otettu suoraan hoitoon, ja tietoa käännytettyjen määrästä ei ole saatavilla. Lisäksi tutkimus on retrospektiivinen ja kaikkia haluttuja esitietoja ei ollut löydettävissä potilasasiakirjoista. see all
|
Subjects: | |
Copyright information: |
© Ville Haikio, 2018. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited. |