JultikaUniversity of Oulu repository

Olen pro gradu -tutkielmassani analysoinut kainuulaisen kansanrunouden erikoissanastoa. Tavoitteenani on ollut selvittää, millaisia spesifejä merkityksiä tutkimillani erikoissanoilla on ja miten laajasti sanat tunnetaan tässä erikoismerkityksessä. Edelleen olen pyrkinyt selvittämään sitä, millainen murremaantieteellinen levikki tutkimillani sanoilla on ja millaisia viitteitä erikoissanaston levikki antaa kansanrunojen leviämislinjoista. Tutkimusaineiston olen rajannut sähköisestä Suomen Kansan Vanhat Runot tietokannasta (skvr.fi), josta olen rajannut runot keräyspaikan ja aiheen mukaan. Olen rajannut tutkimani kansanrunoaineiston temaattisesti yhtenäiseksi sisällyttämällä tutkimusaineistoon kainuulaiset hää- ja rakkausrunot sekä lemmennosto- ja kosintaloitsut. Tutkimani erikoissanasto muodostuu 37 sanasta, jotka olen poiminut edellä mainituista kainuulaisrunoista. Erikoissanoiksi olen luokitellut kaikki sellaiset sanat, jotka eivät esiinny Nykysuomen sanakirjassa lainkaan tai joiden merkitys poikkeaa aineistossani sanakirjan antamasta merkityksestä. Olen hyödyntänyt tutkimuksen teossa maantieteellis-historiallisia ja filologisia tutkimusmetodeja soveltaen tutkimukseeni sitä näkökulmaa, että maantieteellis-historiallisen menetelmän voi nähdä filologian tekstikritiikin sovelluksena suulliseen kielenkäyttötraditioon. Analyysissä pyrin tekstikriittisten menetelmien ohella selvittämään tutkimieni sanojen kulttuurikontekstuaalisia merkityksiä. Käytän tutkimuksessani Jusleniuksen, Gananderin, Renvallin ja Lönnrotin sanakirjojen lisäksi etymologisia sanakirjoja sekä Suomen murteiden sanakirjaa ja Karjalan kielen sanakirjaa. Näiden lisäksi olen hyödyntänyt Kalevalan kielen sanakirjoja. Tutkimustulokseni osoittavat, että kainuulaisen kansanrunouden erikoissanasto on pääasiassa joko karjalaisperäistä tai itämurteis-karjalaista sanastoa, jonka lainaetymologiat palautuvat suhteellisen usein venäjän kieleen. Lisäksi tutkimassani erikoissanastossa on nähtävissä runokielisyyksiä, joita selittävät toisaalta kalevalaisen runomitan vaatimukset ja toisaalta kansanrunokielen tyypilliset piirteet, joita ovat kielen deskriptiivisyys ja tilapäismuodosteiden runsaus. Lisäksi seksuaalinen tabusanasto tuottaa tutkimaani sana-aineistoon oman kielenkäyttäjän affekteja ilmentävän lisänsä.