JultikaUniversity of Oulu repository

Oulun väestön varallisuutta vuosien 1750–1800 aikana tutkittiin tässä tutkimuksessa oululaisten perukirjoihin merkittyjen summien perusteella. Tutkimus toteutettiin otantatutkimuksena valitsemalla viisi otantajaksoa (vuodet 1750–1752, 1766–1778, 1776–1778, 1791–1793 ja 1798–1800) vuosien 1750–1800 ajalta. Otantajaksot valittiin siten, että niiden aikana tapahtuu jokin merkittävä yhteiskunnallinen muutos, tai siten, että ne edustavat varallisuuden kehityksen alku- ja loppupistettä. Esimerkiksi vuonna 1765 Pohjanlahden kauppapakko purettiin. Tämä mahdollisti oululaisten kauppiaiden kaupankäynnin suoraan ulkomaisiin satamiin ilman Tukholman välikättä. Näiden otantajaksojen aikana väestö koottiin erilaisiin ammatti- ja sosiaaliryhmiin sekä jaoteltiin sukupuolen perusteella. Näiden ryhmien ja koko väestön varallisuuden kehittymistä ja jakautumista tarkasteltiin otantajaksojen ja sosiaaliryhmien perusteella. Menetelmänä työssä käytettiin pääosin Lorenzin käyrää, tilastoanalyysia sekä vertailua. Tutkimuksessa havaittiin, että Oulun väestön varallisuus keskittyi 1700-luvun lopulla vain harvoille yhteiskunnan jäsenille perukirjojen perusteella. Pääasiassa suurinta varallisuutta piti hallussaan kauppiaiden sosiaaliryhmä, joka kykeni kauppaelinkeinonsa ja verkostojensa avulla kerryttämään mittavia varallisuuksia itselleen. Otantojen kahta suurinta varallisuutta piti hallussaan kaksi naista, Sara Uhlblom ja Brita Pilckar, mutta pääasiassa muita suurimpia varallisuuksia hallitsivat kauppiaiden sosiaaliryhmän miehet. Kauppiaiden sosiaaliryhmän varallisuuden painopiste kuitenkin putosi vuosisadan lopulla siten, että muut alemmat sosiaaliryhmät saavuttivat ja jopa ylittivät kauppiaiden sosiaaliryhmän mediaaninettovarallisuuden. Etenkin käsityöläisten varallisuus kasvoi 1700-luvun kahtena viimeisenä vuosikymmenenä paljon suhteessa kauppiaiden vastaavaan. Sama koski pääasiassa myös muita sosiaaliryhmiä. Tätä kehitystä selittää se, että Oulun kauppiaat olivat 1700-luvun lopulla varallisuuden näkökulmasta erittäin suhdanneherkkä sosiaaliryhmä. 1760-luvun puolesta välistä eteenpäin kauppiaita ja muuta väestöä koettelivat melko huonot taloudelliset olot, jotka johtuivat muun muassa heikosta rahapolitiikasta. Kauppiaat toipuivat tästä kriisistä selkeästi muita hitaammin, sillä heidän varallisuutensa laski vielä vuosisadan lopussa. Kaikkien muiden sosiaaliryhmien kohdalla se nousi, jopa voimakkaasti. Vuodet 1766–1768 jäivät kuitenkin varallisuuden kehittymisen kannalta huippuvuosiksi, mikä kertoo siitä, että vuosisadan puolessa välissä kyettiin kartuttamaan suuremmat varallisuudet kuin vuosisadan lopussa. Muiden kuin kauppiaiden sosiaaliryhmien varallisuuden kasvu vuosisadan lopulla kertoo kuitenkin siitä, että vuosisadan lopulla koettu taloudellisesti positiivinen kehitys kosketti lähes koko väestöä. Tämä tarkoittaa sitä, että väite siitä, että 1700-luvun loppu olisi ollut taloudellisesti hyvää aikaa kaikille, pitää tutkimuksen mukaan ainakin osin paikkansa.