JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielmani käsittelee herkkyyden ilmenemistä lapsella sekä ympäristön ja kasvattajan roolia herkän lapsen elämässä. Suoritin tutkielmani kirjallisuuskatsauksena, joka keskittyy olennaiseen kirjallisuuteen tutkimuskysymysten näkökulmasta. Herkkyys on temperamenttipiirre, jossa ihmisen aistit toimivat keskimääräistä tarkemmin ja stressijärjestelmä aktivoituu nopeammin kuin muilla ihmisillä. Herkkyyteen liittyy myös sensitiivisyyttä, joka voi viitata sensoriseen herkkyyteen sekä sosiaaliseen ja emotionaaliseen herkkyyteen. Lapsi voi siis olla herkistynyt eri aisteille tai kokea toisen tunteen vahvasti myös itse. Yksi herkkyyden alakäsite on Elaine Aronin kehittämä ”highly sensitive person” (suom. erityisherkkyys), joka tarkoittaa helposti ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivaa ihmistyyppiä. Erityisherkkyyttä ilmenee noin 15–20 prosentilla väestöstä. Herkkyys on lapsen luontainen ominaisuus, jota ei tule kasvattajan toimesta määritellä ongelmaksi. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten oppimisympäristö vaikuttaa herkän lapsen kehittymiseen ja mikä vaikutus kasvattajalla on herkän lapsen kehityksen edistäjänä. Oppimisympäristön sosiaalinen puoli on tärkeässä asemassa herkän lapsen kehityksen kannalta, sillä aikuisen ja lapsen välinen kiintymyssuhde määrittää, kuinka paljon lapsi uskaltaa tutustua ympäristöönsä. Niin positiiviset kuin negatiivisetkin ympäristön ärsykkeet vaikuttavat herkkään lapseen voimakkaammin, kuin vähemmän herkkään, minkä vuoksi oppimisympäristön laatu vaikuttaa merkittävästi lapsen oppimiseen ja kehittymiseen. Kasvattajan rooli herkän lapsen hyvinvoinnin edistäjänä on tärkeä, sillä herkkä lapsi ei ylikuormittuneisuutensa vuoksi välttämättä pärjää ilman aikuisen tukea ympäristön ärsyketulvan keskellä. Pedagogisen osaamisen avulla kasvattaja muokkaa oppimisympäristöä herkälle lapselle sopivaksi sekä tukee lapsen sosiaalisia suhteita ja auttaa häntä pääsemään osaksi ryhmää. Kannustavat aikuiskontaktit kehittävät lapsen itsetuntoa, sillä kasvattajan toimiessa sensitiivisesti lapsi voi tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisenaan.