JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten subtalaamisen tumakkeen stimulaatio vaikuttaa Parkinsonin tautia sairastavien äänen voimakkuuteen, intonaatioon, äänenlaatuun, artikulaatioon, puhenopeuteen sekä puhunnoksen pituuteen. Lisänäkökulma tutkimukseen oli myös tarkastella elektrodien sijaintien yhteyttä STN-stimulaation vaikutukseen. Tutkimukseen osallistui yhdeksän Parkinson-potilasta, jotka olivat käyneet subtalaamisen tumakkeen stimulaatioleikkauksessa (STN-DBS) vuonna 2015. Näistä kahdeksan tutkittavan (n = 8) tulokset sisällytettiin tähän tutkimukseen. Tutkittavilta äänitettiin pitkää vokaaliääntöä (fonaatiota), luentaa (sanat ja teksti) sekä spontaanipuhetta. Aineistonkeruu toteutettiin samoilla tutkittavilla asetelmassa: stim-on (stimulaatio aktiivinen) ja stim-off (stimulaatio kytkettynä pois päältä). Aineiston akustinen analysointi toteutettiin Praat-ohjelmalla. Lisäksi tutkittavilta kerättiin itsearvioinnit ennen tutkimusta (VHI) ja heti tutkimusasetelmien jälkeen (äänioire-lomake). Tässä tutkimuksessa STN-stimulaatiolla saavutettiin ryhmätasolla tilastollisesti merkitsevä kasvu tutkittavien puheen keskiarvoisessa perustaajuudessa stim-on -tilassa verrattuna stim-off -tilaan. Lisäksi stimulaatio kasvatti tilastollisesti merkitsevästi puhenopeutta tutkittavilla, joilla oli tutkimushetkellä stimulaation rinnalla Parkinson-lääkitys. Ainoastaan puhunnoksen pituuden tuloksissa havaittiin sukupuolella olevan merkitystä stimulaation tilastollisesti merkitsevään puhunnoksen pituutta kasvattavaan vaikutukseen. Muilta osin tutkimustulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Yksilötasoisen tarkastelun perusteella stimulaatiolla oli vaihtelevia vaikutuksia niin tutkittavien välillä kuin tehtävien välillä. Elektrodien sijaintien yhteys positiivisiin tai negatiivisiin STN-stimulaation vaikutuksiin vaihtelivat tutkittavilla tehtävien välillä, paitsi kahdella tutkittavalla positiiviset vaikutukset olivat johdonmukaisia. Tutkimuksesta saadut tulokset olivat yhdenmukaisia aikaisemmin julkaistujen tutkimusten kanssa tulosten vaihtelevuuden ja ristiriitaisuuksien vuoksi. Tulosten perusteella STN-stimulaatiolla näyttäisi olevan enemmissä määrin myönteinen vaikutus tai ei laisinkaan vaikutusta tutkittavien ääneen ja erityisesti puheeseen. Negatiiviset vaikutukset ilmenivät eniten äänenlaadussa. Tutkimustuloksia voidaan pitää suuntaa antavina pienen otoskoon (n = 8) vuoksi. Yksilöllisten tekijöiden, kuten kielellisten taitojen, henkilökohtaisen historian sekä elektrodien sijainnin subtalaamisessa tumakkeessa, merkitys tutkimustuloksiin jää kaipaamaan jatkotutkimusta. Aihetta olisi hyvä tutkia lisäksi suuremmalla tutkittavajoukolla verrattaen terveeseen joukkoon ennen STN-leikkausta ja leikkauksen jälkeen.