JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Ajankohtaisena puheenaiheena nykyään on lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrän vähentyminen, joka vaikuttaa terveyden heikentymiseen. Koulujen tarjoama päivittäinen liikunta ei pysty turvaamaan lasten tarvittavaa liikunnan määrää. Tähän yhtenä ratkaisuna nähdään urheiluseurojen ja koulujen välisen yhteistyön lisääminen.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana on tutkia Oulun seudun urheiluseurojen ja alakoulujen välistä yhteistyötä. Tarkoituksena on selvittää, millaista yhteistyö on, kuinka paljon sitä tehdään sekä millaisia kokemuksia siitä on syntynyt. Tämän lisäksi syvennytään urheiluseuran liikuntakasvatuksellisiin tavoitteisiin ja siihen, miten alakoulujen kanssa tehdyn yhteistyön avulla niitä voidaan tukea. Lopuksi kartoitetaan myös yhteistyön etuja, haasteista ja mahdollisuuksia.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu liikuntakasvatuksesta, yhteistyöstä ja urheiluseuroista. Liikuntakasvatuksessa perehdytään liikuntakasvatukseen yleisesti, kouluissa sekä urheiluseuroissa. Yhteistyössä käsitellään moniammatillisuuden käsitettä, joka on tutkimuksen kannalta keskeinen yhteistyömuoto. Lopuksi avataan suomalaisten urheiluseurojen historiaa, muotoja sekä liikunnan harrastamista urheiluseuroissa. Tämä tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena ja aineisto on kerätty kyselylomakkeella. Kyselylomakkeet lähetettiin valikoiduille Oulun seudun urheiluseuroille, joista vastaajajoukko koostui monista eri urheiluseurojen toimijoista. Kyselylomakkeista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimuksen tulosten mukaan neljä viidestä urheiluseurasta tekivät yhteistyötä joko yhden tai useamman alakoulun kanssa. Parhaiten yhteistyötä kuvaava muoto oli säännöllinen kerhotoiminta, jota muutamassa urheiluseurassa toteutettiin. Tuloksissa yhteistyön positiivisia kokemuksia oli enemmän kuin negatiivisia. Urheiluseurojen liikuntakasvatuksellisista tavoitteista tärkeimpänä pidettiin lasten liikuttamista, joita voidaan tukea tekemällä yhteistyötä alakoulujen kanssa. Yhteistyön eduksi nähtiin lasten innostaminen liikuntaan sekä kynnyksen madaltuminen osallistua seuratoimintaan. Yhteistyön haasteeksi nähdään kuitenkin kustannusasiat ja resurssipula, jota pitäisi kehittää.