JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä kandidaatintutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa pyritään selvittämään ympäristökasvatuksen tavoitteita. Tutkielmassa käsitellään myös ympäristökasvatuksen teoreettisia malleja, joihin muun muassa tavoitteita peilataan. Tutkielman tavoitteena on selvittää kuinka hyvin virtuaaliset oppimisympäristöt ja erityisesti virtuaaliset maailmat soveltuvat ympäristökasvatukseen. Suomessa käytetyimmät ympäristökasvatuksen teoreettiset mallit ovat ympäristöllisen kasvatuksen malli, puumalli, sipulimalli, talomalli sekä kestävään kehitykseen kasvattamisen malli. Vaikka malleissa on painotuseroja niin niitä yhdistää sosio-konstruktivistinen oppimiskäsitys sekä kontekstin merkityksen painottaminen. Lisäksi ne kaikki tähtäävät ympäristön kannalta aktiivisen kansalaisuuden syntymiseen, jossa lapsuuden kokemukset ja henkilökohtaisen sitoutumisen ja voimaantumisen nähdään olevan avainrooleissa. Monien sekä kotimaisten, että ulkomaisten tutkimusten mukaan lapset oppivat paremmin, jos opittava asia liitetään aitoon kontekstiin. Ympäristökasvatuksessa on hyödynnetty koulun ulkopuolisia retkiä jo pitkän aikaa. Retket tarjoavat paitsi vaihtelua muuhun opiskeluun niin ne luovat myös konkreettisen ympäristön, jossa lapset oppivat havainnoimalla aitoja asioita. Koulun ulkopuoliseen opetukseen liittyy kuitenkin monia haasteita. Jos retki halutaan tehdä yhtään kauemmas, tarvitaan rahaa ja aikaa, joista kummastakin kouluilla on yleensä pulaa. Myös turvallisuus tulee varsinkin kasvavien ryhmäkokojen takia ottaa vakavasti. Virtuaaliset oppimisympäristöt voivat olla ratkaisu näihin haasteisiin ja tehdä opintoretket mahdolliseksi kaikille. Virtuaalisissa oppimisympäristöissä piilee valtava mahdollisuus, kun pohditaan tulevaisuuden tarpeita. Parhaimmillaan opetus voi niitä hyödyntämällä olla yhä yhteisöhenkisempää ja yksilöllisempää. Opettajan on mahdollista luoda rajoitetussa ajassa oppimiselle ideaalinen ja interaktiivinen konteksti, jossa oppilaat pääsevät kehittämään taitojaan.