JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielmani kohteena on Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä säilytettävä Oulun läänin viimeisen maaherran Eino Siuruaisen henkilöarkisto. Tarkastelen Siuruaisen arkistoa kahdesta näkökulmasta: arkistollisesta ja historiallisesta. Tutkin Eino Siuruaisen henkilöarkiston avulla henkilöarkistojen luonnetta ja syntytapoja. Tutkin myös Eino Siuruaisen maaherran toimikautta läänin kansalaisten näkökulmasta katsottuna. Ajallisesti työ painottuu Siuruaisen maaherran toimikauteen eli vuosiin 1991–2009. Tutkielmani päälähteenä toimii Eino Siuruaisen henkilöarkiston kirjeenvaihto. Tarkastelu keskittyy maaherra Siuruaisen vastaanottamiin kansalaiskirjeisiin, eli yksityishenkilöiden lähettämiin kirjeisiin ja vetoomuksiin. Muu arkistomateriaali toimii työssä taustoittajana ja tukena. Kirjeitä käytettäessä tulee ottaa huomioon niiden erityispiirteet lähdemateriaalina. Kirje on aina aikaan ja paikkaan sidottu asiakirja, jonka sisältöä ei voi ottaa kirjaimellisena totuutena. Koska tutkimuskohteena on yksityishenkilöiden asiakirjat, tulee huomioon ottaa myös tutkimuseettiset kysymykset ja voimassa oleva henkilötietolainsäädäntö. Suojellakseni tutkimuskohteiden henkilöllisyyttä olen poistanut tekstistä ja lähdeviitteistä kaikki henkilöitä yksilöivät tiedot. Tutkimuksen lähestymisnäkökulma sijoittuu johonkin arkistollisen, mikrohistoriallisen ja henkilöhistoriallisen tutkimuksen rajamaastoon. Pyrin löytämään lähteiden lähiluvun avulla kansalaiskirjeistä kirjoittajien yksilöllisiä kokemuksia, ja sitä kautta uutta näkökulmaa Eino Siuruaisen toimikauteen. Arkistoteoreettisena kehyksenä tutkimuksessa toimii suomalainen ja englanninkielinen arkistoteoria. Työn ensimmäisessä luvussa tarkastelin henkilöarkistojen määritelmiä ja teoriaa sekä Eino Siuruaisen arkiston luonnetta ja syntyhistoriaa. Arkistoteoria asettaa henkilöarkistot usein viranomaisarkistojen vastakohdiksi. Kun viranomaisarkistot ovat julkisia ja virallisia, henkilöarkistojen katsotaan olevan yksityisiä ja henkilökohtaisia. Eino Siuruaisen arkisto istuu huonosti perinteiseen määritelmään yksityisestä ja henkilökohtaisesta henkilöarkistosta. Se on syntynyt vahvasti Siuruaisen virallisen ja ammatillisen elämän kontekstissa, ja valtaosa arkiston sisältämistä asiakirjoista liittyy maaherra Siuruaisen toimintaan. Arkistossa on läsnä vahvasti yleensä viranomaisarkistoihin liitetty virallisuus. Tarkastelemalla arkistoa tarkemmin selvisi, että siitä on löydettävissä myös henkilöarkistoille ominaista henkilökohtaisuutta. Eino Siuruaisen arkisto todistaakin, että yksityisen ja julkisen elämänpiirien raja ei ole tarkka. Tarkastelin Siuruaisen arkiston muodostumista Jennifer Douglasin määrittelemien arkistonmuodostajatyyppien avulla. Siuruaisen arkiston muodostumiseen ovat vaikuttaneet Eino Siuruainen itse, Kansallisarkisto, arkistoa järjestämässä olleet arkistonhoitajat sekä minä ja muut arkistoa tulevaisuudessa käyttävät tutkijat. Tämän lisäksi arkiston sisältöä ovat muokanneet kaikki ne tahot, jotka kirjoittivat Eino Siuruaiselle eli arkiston kolmannet osapuolet. Tutkimuksen toisessa luvussa käsittelin tarkemmin yksityishenkilöiden lähettämiä kirjeitä. Mitä ne kertovat Siuruaisen asemasta maaherrana, Siuruaista ympäröineestä yhteiskunnasta ja kansalaisista itsestään. Siuruainen vastaanotti maaherrana paljon sisällöltään mielenkiintoisia kirjeitä. Löysin kirjeistä kolme teemaa, joita tarkastelin lähemmin: 90-luvun laman aiheuttama taloudellinen ahdinko, alueellinen eriarvoistuminen laman jälkeisessä Suomessa ja kansalaisten viranomaisten taholta kokema epäoikeudenmukaisuus.