University of Oulu

Connection of energetic electron precipitation to solar wind and geomagnetic activity

Saved in:
Author: Ruopsa, Miro1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Science, Physics
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 7.4 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312357
Language: English
Published: Oulu : M. Ruopsa, 2018
Publish Date: 2018-06-01
Physical Description: 103 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Asikainen, Timo
Reviewer: Mursula, Kalevi
Asikainen, Timo
Description:

Abstract

The subject of the thesis was the analysis of energetic electron precipitation (EEP) using principal component analysis (PCA) as well as how the EEP connects to geomagnetic activity and solar wind parameters. Electrons which cause the electron precipitation end up in the Earth's magnetosphere mainly from the solar wind. Due to different mechanisms they can drift into a so called loss cone and follow the magnetic field lines close enough to Earth's atmosphere to collide with the atmospheric particles and cause the precipitation. The effect of EEP to geomagnetic activity is important to understand to be able to model the long term evolution of the EEP from the 19th century to present. EEP has also been shown to have an effect on the weather of Earth's polar regions and thus the results could also be used in climate studies.

The EEP data used in thesis are from the Polar-orbiting Operation Environmental Satellites (POES) of the National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). The data have been corrected of several issues including, e.g., detector degradation, proton contamination, magnetic local time (MLT) drift, cosmic ray contamination and satellite telescope orientation difference induced. The total latitudinal range covered in the analysis goes from 40 degrees to 88 degrees within each of the hemispheres. Three different integral energy channels were analyzed separately, which were E1 (E > 30 keV), E2 (E > 100 keV) and E3 (E > 300 keV). The solar wind and geomagnetic data (except aa index) were provided by NASA’s OMNIweb online interface. British Geological Survey provided the aa index and a catalog of solar wind flow types were provided by Ian Richardson and Hilary Cane (2012). PCA reveals at least 5 underlying modes (factor loadings) from the EEP data. The modes seem to represent the geomagnetic variations, solar energetic proton event (SEP) related variations and/or CME-related variations, modes that follow the CME and HSS fractions in the solar wind, annual variations and semi-annual variations. Furthermore, a minor variation mode that might correspond to the remnants of the SEM-1 and SEM-2 detector difference induced data inhomogeneity was found. The results improve the understanding of the connection between EEP and solar wind and geomagnetic activity. The results could be used, e.g., to help estimating the evolution of the EEP in the past.

see all

Tiivistelmä

Opinnäytetyön tarkoitus oli analysoida energeettistä elektronisadantaa (Energetic electron precipitation, EEP) hyödyntäen pääkomponenttianalyysia (PCA). Elektronit, jotka aiheuttavat lopulta elektronisadannan päätyvät Maan magnetosfääriin pääosin aurinkotuulesta. Hiukkaset voivat eri mekanismien seurauksena päätyä magneettisilla kenttäviivoilla niin sanottuun häviöalueeseen, jonka seurauksena ne ajautuvat syvälle Maan ilmakehään ja osuvat ilmakehän hiukkasiin aiheuttaen elektronisadannan. Pääkomponenttianalyysista saatuja pääkomponentteja (PC) verrattiin geomagneettiseen aktiivisuuteen, aurinkotuulen parametreihin ja aurinkotuulityyppien suhteellisiin osuuksiin tiettyinä ajanhetkinä. Geomagneettisen aktiivisuuden yhteys elektronisadantaan olisi tärkeää ymmärtää, jotta elektronisadannan pitkäaikainen kehitys 1800-luvun puolivälistä nykyhetkeen pystyttäisiin mallintamaan. EEP:n on osoitettu olevan myös yhteydessä napa-alueiden säähän ja siten tuloksia voisi hyödyntää myös ilmastotieteissä.

Opinnäytetyössä käytetty EEP-data on peräisin Polar-orbiting Operation Environmental satelliiteista (POES), jotka kuuluvat järjestölle National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Kyseisestä datasta on korjattu muun muassa ilmaisimen rappeutuminen, protonikontaminaatio, kosmisten säteiden aiheuttama kontaminaatio, magneettisen paikallisajan harhautumisen aiheuttama epähomogeenisuus sekä satelliittien teleskooppien orientaatioerojen aiheuttama epähomogeenisuus. Datan leveyspiirialueen kattavuus kulkee 40 asteesta 88 asteeseen molemmilla pallonpuoliskoilla. Kolme integraalikanavaa analysoitiin erikseen E1 (E > 30 keV), E2 (E > 100 keV) ja E3 (E > 300 keV).

Opinnäytetyössä käytetty aurinkotuulidata ja geomagneettinen data (aa-indeksiä lukuun ottamatta) ovat peräisin NASA:n OMNIweb-palvelusta. Analyysissä hyödynnetään myös aurinkotuulivirtaustyyppien katalogia (Richardson ja Cane, 2012) ja aa-indeksiä (British Geological Survey).

PCA paljastaa EEP:n leveysastejakaumasta ainakin viisi erilaista moodia, jotka näyttäisivät liittyvän geomagneettisiin variaatioihin, koronan massapurkausten (CME) ja nopeiden aurinkotuulivirtausten (HSS) suhteellisiin osuuksiin kunakin aikana, Auringon energeettisiin protonitapahtumiin (SEP) sekä vuosittaiseen että puolivuosittaiseen vaihteluun. Lisäksi PC:stä löytyi pieni moodi, joka mahdollisesti liittyy SEM-1- ja SEM-2 satelliittien ilmaisimien eroihin.

Saadut tulokset parantavat merkittävästi ymmärrystämme elektronisadannan ja aurinkotuulen sekä geomagneettisen aktiivisuuden välillä. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa arvioimaan menneiden aikojen elektronisadantaa geomagneettisen aktiivisuuden avulla.

see all

Subjects:
Copyright information: © Miro Ruopsa, 2018. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.