JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä on autoetnografinen tutkielma, joka kertoo yhden opettajan kokemana kasvusta yksilönä, ammatillisesta kasvusta, sekä traumataustaisen oppilaan kohtaamisesta tilanteessa, kun myös opettajalla itsellään on trauma taustallaan. Tutkielmassa tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet trauman valjastamisen voimavaraksi. Vastaavasti tarkastellaan myös tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa toisenlaisen lopputuloksen. Keskeisinä tarkastelun näkökulmina ovat resilienssi ja posttraumaattinen kasvu. Kriisi ja trauma eivät varoita tulostaan. Ne ovat yllättäviä, elämää perustavanlaatuisesti mullistavia tapahtumia, jotka voivat vaikuttaa syvästi sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. On yksilöllistä ja tapauskohtaista, kuinka yksilö pystyy käsittelemään tapahtuneen ja millä tavoin se vaikuttaa hänen elämäänsä ja käyttäytymiseensä. Vaikka traumaa on tutkittu pitkään ja monin eri tavoin, sen vaikutuksista oppilaan käyttäytymiseen koulusituaatiossa ja opettajien valmiuteen kohdata traumataustainen oppilas on valitettavan vähän tutkimustietoa. Edelleen useat käyttäytymisen häiriöt luetaan ilkikurisuudeksi tai pahantahtoisuudeksi, vaikka taustalla voivat vaikuttaa vakavat traumaattiset kokemukset. Tämä aihe on erityisen ajankohtaista myös pakolaiskeskustelun osalta. Tämän tutkielman tarkoitus on avata näkökulmaa traumataustaisen oppilaan mahdollisesti poikkeavaan käytökseen sekä tämän kohtaamiseen. Tutkimusaineisto koostuu erityisopettajana työskentelyn aikana kirjoitetuista päiväkirjoista ennen vuotta 2018. Tutkijaa lukuun ottamatta kaikki mainitut henkilöt pysyvät tutkielmassa täysin anonyymeinä. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, jonka avulla aineisto on koodattu esiin nousseiden teemojen mukaan ja aineistosta on paikallistettu toistuvat, hyvinvointiin ja resilienssiin vaikuttavat tekijät. Nämä on nimetty selviytymiskeinoiksi. Myös aikajana on merkityksellinen, sillä noin puolenvälin tienoilla aineistossa on havaittavissa henkinen muutos positiiviseen suuntaan. Lisäksi aineistosta on poimittu tekijät, jotka ovat uhkana hyvinvoinnille. Nämä on nimetty haavoittuvuuksiksi. Analyysissä on käytetty myös tilastollisia menetelmiä havainnollistaessa sisäisten ja ulkoisten vaikutteiden vaikutusta eri tekijöihin. Lopuksi tutkielmassa pohditaan opettajan ja traumataustaisen oppilaan suhdetta ja vuorovaikutusta, empatian merkitystä, myötätuntouupumusta ja auttajan etiikkaa. Mukana on myös esiin nousseita ajatuksia siitä, mikä voisi auttaa opettajaa traumataustaisen oppilaan kohtaamisessa.